Tuxtla Gutierreziin kävi tiemme kun vihdoin irroittauduimme San Cristobalista. Tuxtlan ainut varsinainen nähtävyys lienee kaupunginmuseon lisäksi Plaza Civícan reunalla oleva moderni katedraali, jonka tornissa pyörii tasatunnein apostoli-merry-go-round. Ah mitä kitschiä! Istuksimme kirkon puistossa neuvostohenkisen Tuxtlan kuhistessa ympärillämme yli puolen miljoonan asukkaan voimalla ja totesimme hyvin pitkälti olevamme ainoat turistit. Ainoat ei-meksikolaiset turistit ainakin. Nuori nainen pysähtyi juttelemaan meille englanniksi ja vartin verran höpistyämme yleistä Euroopasta ja Meksikosta saimme Herätkää!-lehden englannin kielisen julkaisun. Pakko sanoa, ettei pakanaa käynyt lainkaan ahdistamaaan asia, sillä nainen ei sanallakaan maininnut mitään jumalallisia asioita ennen kuin ojensi lehden, toivotti päivänjatkot (ilman siunausta) ja lähti. Hmh. Mutta päivän kohokohta alkoi lähestyä: kirkon kellon viisarit lähestyivät kolmea. Täsmällisesti puolelta ja vartin vaille kello oli kilahtanut, mutta kun viisarit siirtyivät tasan kolmeen ei pihahdustakaan! Mitämitä, missä on apostoli-karuselli? Hyvin loogiseen aikaan, klo 15.02 kello ilmoitti kumahduksilla olevan aika apostolien pyörähtää. Kumahdukset muuttuivat irvokkaaksi semi-virsimäiseksi karusellimusiikiksi ja odotus palkittiin noin 4 minuutin showlla.
Käpöttelimme pitkin pääkatua, jossa luonnollisesti luukutettiin listahittejä joka toisen kaupan ovella ja kun kaupungin kaupat eivät enää houkuttaneet edes kävelemään niistä ohi palasimme plazalle. Turisti-infon siestan jälkeistä aukeamista odotellessa saimme seuraavan juttukaverin, Fabianin, jonka juttusille taisi houkutella lähinnä allekirjoittaneen vaaleat hiukset. Mies oli varsin mukava ja juttua riitti, yllättäen taas, Meksikon ja Suomen eroista. Kaveri luuli, että huijaamme kun kerroimme ettei Suomessa kesällä aurinko laske yöllä ollenkaan ja talvella se ei juuri näyttäydy. Sanoi tarkistavansa asian netistä. Nii-in eihän sitä tiedä milloin turistit kokevat tarpeelliseksi huijata paikallista vartijaa/turistiopasta. Saimme lisää matkavinkkejä Oaxacan osavaltiosta, mutta valitettavasti ei rahkeet taida riittää siirtyä vielä sadoilla kilometreillä kauemmas Cancúnista, josta jatkolentomme lähtee noin 6 viikon kuluttua. Turistikiska ei ikinä sitten auennutkaan, mutta mikäs siinä kun meillä oli hlökohtainen opas. Saimme kaipaamamme colectivo-terminaalin koordinaatit Fabianilta vielä ennenkuin jannu lähti ystäviään tapaamaan.
Sunnuntaiaamuna huristelimme colectivon kyydillä noin 12 km päähän Chiapa de Corzoon. Colectivoasemalla ei tarvinnut kyylätä, mikä minibussi vie meidät oikeaan paikkaan, sillä ainut paikka minne turisti suinkin voi haluta on Chiapa de Corzo ja meidät ohjattiin heti oikeaan hoppaan. Tunnelma oli tiivis, sillä takapenkin reunimmainen paikka oli ainut mihin Spiidi mahtui istumaan ja Lottishan sitten änkeytyi muuten täysin jalkatilattomlle takapenkille. Polvet suussa on hauska matkustaa. Chiapasin Korsolla on hiukan komeammat puitteet kuin Vantaan Korsolla, mutta yhteinen tekijä on, että molempien vieressä virtaa joki. Vantaanjoki taitaa jäädä valitettavasti toiseksi, vaikka kaljakelluntaa purossa harrastetaankin. Täällä joelle lähdetään oikealla veneellä ja edetään noin 35 kilometriä isolle padolle. Itse matka Corzon ja padon välillä on se juttu: Cañon del Sumidero. Kanjonin reunat nousevat lähes pystysuorina jopa 800 metrin korkeuteen. Eläinbongauksiin lisäsimme isottelevia korppikotkia, vekkuleita apinoita ja kolme-nelimetrisen krokotiilin, joka oli sekä krokotiilin että venematkaajien stressitason aisoissa pitämiseen hiukan liian lähellä. Mutta ei kai sitä kapteeniakaan voi ruveta työssään neuvomaan...? Maisemat olivat todellakin upeat, jotenkin näihin jylhiin vuoriin ei vaan voi kyllästyä. Pari tuntia vesillä sai nälän kurnimaan ja lounaan jälkeen kierreltiin vielä sympaattisessa pikkukaupungissa jonkin aikaa. Tuxtlan betonimöykkyjen jälkeen perussetti suorastaan hiveli silmiä. Omituisin rakennelma Corzossa oli ehdottomasti "mudejar-gothic"-tyylinen suihkulähde La Pila, joka oli lähinnä valtava tiilikehikko suihkulähteen ympärillä. La Pilaa varjosti iiiiiiiso vuosisatoja vanha puu, jolla myös oli nimi: La Pochota. Omituisia nämä meksikolaiset.
Pienenpieni ekoihminen sisälläni voi tälläkin reissulla pahoin nähdessään miten meksikolaiset eivät kunnioita oman maansa luontoa lainkaan. Joenmutkat olivat surullisen näköiset muovipulloineen, mutta positiivisena pidettäköön sitä, että siivous oli käynnissä. Keltaiset banderollit kehoittivat osallistumaan kanjonin lopulliseen puhdistamiseen ja roskia oli kerätty tiettyihin kohtiin, joista niitä siirrettiin veneiden kyytiin. Myös teiden varret ovat muoviroskaa pullollaan ja huoletta niin lapset kuin aikuisetkin nakkelevat autonikkunasta karkkipaperit ja limupullot. Kampanja "Pidä Meksiko siistinä, aloita se autostasi" taitaa olla kovassa huudossa. Näin siitäkin huolimatta, että _joka_ paikassa kehoitetaan olemaan roskaamatta ja uhkaillaan jopa sakoilla. Kumma ettei poliisivoimat ole nähneet rahareikää roskaajien sakottamisessa. Sillä tienaisi varmasti korruptiorahoja enemmän, sillä jos vielä vankilallakin uhkailisivat niin ylimääräisiä pesoja ropisisi epäilemättä. Tai vaihtoehtoisesti toki kaikki panttipulloihin kykenemättömät maat voisivat ruveta rakentamaan Earthshipejä (www.earthship.com).
Matka takaisin Neuvostoliittoon sujui tilavammassa colectivossa ja ennätysvauhtia. Kuski oli selvästi täysin vailla itsesuojeluvaistoa, mutta onneksi hyvin ajotaitoinen. Saimme myös päivittäisen röntgensäteilyannoksen, sillä poliisit olivat pistäneet autojen röntgauksen pystyyn valtaväylälle. Hiukan kuumottavaa kun täysin mustien pilottilasien takaa väijyi kaikkea muuta kuin kiltin näköinen setä. Meillä ei onneksi ollut konepistooleja ja kranaatinheittimiä juuri tällä kertaa mukana.
Illalla käytiin jälleen fiilistelemässä miten meksikolaiset viettävät iltaa kuin iltaa. Jardín de la Marimbon keskellä olevassa paviljongissa bändi soitti, ympärillä porukka tanssi ja ruokakojuja sekä ilmapallokauppiaita oli ravintoloiden lomassa. Normisunnuntai näyttää täällä Helsingin vappuaatolta (miinus känniääliöt). Kivaa.
-L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti