26.03.11 Tulum, Quintana Roo, México

Vaikka rantaelämä on aina ihanaa, niin keskiviikkoaamuna reput taas selkään ja isännän kyydissä mantereelle. Colectivokin sattui aika pian paikalle ja tällä kerralla etupenkillä matkusti nuoripari taaperon kanssa. Voi tätä liikenneturvallisuuden voittokulkua. Eipä sentään kukaan matkustanut katolla niinkuin Federico oli joskus tehnyt. Kyseessä taisi silloin kyllä olla minibussimalli, jonka katolla kulki ukon lisäksi vihanneksia ja hedelmiä. Suunnitelmissamme oli siirtyä piirun verran pidempi riipaisu kerralla eli Karibianmeren rannalle reilun 1000 km päähän. Tuxtlasta lähtisi klo 14.30 hiukan tilavampi ja mukavampi linjuri, ADO GL, johon ehtiäksemme meidän olisi pitänyt ehtiä Tonalásta 10.30 lähtevään bussiin. Koska aikataulusta kiinni pitäminen on mahdotonta tässä maassa ja etenkin pikkukylässä olimme jo henkisesti valmistautuneet yöpymään jälleen Tuxtlassa. Puoli yhdentoista bussi todellakin ehti mennä nenän edestä, mutta kakkosluokan bussi Tuxtlaan oli juuri lähtökuopissa. Jipii, ehdimme ehkä sittenkin jatkolinjalle, koska eihän matkassa, joka ykkösluokassa sujui parissa tunnissa voi mennä kakkosluokassa yli kolmea tuntia. Eihän...?

22.03.11 Boca del Cielo, Chiapas, México

Maanantaiaamuna matka jatkui pari tuntia yhä vain etelään, paikkaan, jonka olemassaolosta emme tietäisi mitään, ellei Holboxin hostellin isäntä David olisi siitä kertonut. Jokseenkin hienoa, että maailmassa on yhä paikkoja joista ei löydy tietoa netistä. Määränpäämme on Boca del Cielo. Paikan nimi tarkoittaa vapaasti käännettynä Taivaan suuta ja kylä sijaitsee korkeiden vuorien ja laguunin välissä Tyynen Valtameren äärellä.

20.03.11 Tuxtla Gutierrez & Chiapa de Corzo, Chiapas, México

Terveiset Meksikon, ellei jopa maailman, rumimmasta kaupungista!

18.03.11 San Cristobal de las Casas, Chiapas, México

Vajaan 200 kilometrin matkalla (joka kesti viitisen tuntia) Palenquesta San Cristobal de las Casasiin saimme ihailla lisää mahtavia vuoristomaisemia ja todeta jälleen, että Coca-Cola omistaa puolet tästä maasta. Ei niin pientä kylää etteikö elintarvikemyymälän ja ravintelin seinät olisi olleet kokiksen mainoksiksi maalattuja... Mutta sunnuntain epäilyt lasten koulunkäynnistä kumoituivat ainakin suurimmalti osin: koulupukuisia lapsosia oli paljon ja tienvarren myyjät olivat pääasiassa aikuisia. Hyvä niin. Paikalliset puistotyöntekijät mättivät heinikkoa kumoon kohtuumiehekkään kokoisilla macheteilla, terillä oli mittaa helposti metrin verran. En haluaisi suututtaa kyseisellä välineellä varustettua henkilöä. Mutkitteleva tie tuntui kipuavan koko ajan korkeammalle ja netin ääreen päästyämme oli pakko reitittää matka korkeuskäyrällä: korkeimmillaan tie kulki lähes 2500 metrissä!

Kuvia

Seuraavista osoitteista löytyy läjäpäin kuvia.


http://suhis.kapsi.fi/kuvia/wt11p02/
http://suhis.kapsi.fi/kuvia/wt11p03/
http://suhis.kapsi.fi/kuvia/wt11p04/
http://suhis.kapsi.fi/kuvia/wt11p05/
http://suhis.kapsi.fi/kuvia/wt11p06/


- Spiidi

13.03.11 Palenque, Chiapas, México

Campeche jäi taa viiden tunnin bussimatkan aikana ja lauantai-iltapäivällä saavuimme kuhisevaan vuorten juurella, parinsadan metrin korkeudessa (merenpinnasta siis) sijaitsevaan Palenqueen. Kaupunki on turistille olemassa lähinnä tukikohtana Palenquen raunioilla ja läheisillä vesiputouksilla vierailuja varten. Bussiasemalta oli lyhyt matka bongaamaamme Posada Los Ángelesiin, josta saimmekin puhtaan huoneen privaatilla kylppärillä. Itse huoneessa ei todellakaan ollut mitään vikaa, mutta hilpeyttä aiheutti yksi täysin puhkikulunut tyynyliina ja palkeenkieli aluslakanassa. Heh. No, budjettimajoitus on budjettimajoitus. Vuoristomaisema korvasi pienet puutteet aika hyvin.

11.03.11 Campeche, Campeche, México

Tiistaina heräsimme Celestúnissa taas latinoiskelmän tahdittamien yöunien jälkeen ja suuntasimme 8.30 lähtevään Méridan bussiin. Tällä kertaa säästyimme vesipuistoelämyksiltä ja pääsimme vaihtamaan kommelluksitta Campechen bussiin. Matka meni torkkuessa, maisemat tuppaavat kuitenkin olemaan samanlaisia: mangrove-metsää, pieniä kyliä, mangrove-metsää, kaupunkeja. Campechesta tiesimme etukäteen sen olevan reilun 200 000 asukkaan kaupunki, jolla on merirosvokeskeinen historia. Vanhaa kaupunkia ympäröi kahdeksankulmainen linnoitus, kadut ovat kapeita ja talot värikkäitä. Tällä kaupunki on vuonna 1999 ansainnut paikkansa UNESCOn maailmanperintökohteena.

Kato karttaa...kato karttaa...tässä piti Spiidin ja Lottiksen olla...

Tähän mennessä reissatut pätkät löytyvät kartan muodossa osoitteesta:

http://www.travellerspoint.com/member_map.cfm?tripid=254239

Linkki löytyy myös blogin oikeasta palstasta kun rullaa sivua vähän alas :) Päivitellään uusia palluroita karttaan aina kun siirrytään ja ehditään :)

- Spiidi

07.03.11 Celestún, Yucatán, México

Perjantaina oli herätys aamutuimaan ja lähdin Jeanin kanssa Uxmalin (lausutaan 'uushmal') temppeliraunioille. Mielettömän upea paikka! Todella hyvin säilyneitä kaiverruksia ja isolla tontilla on pyramidin lisäksi kaivettu esiin ja restauroitu 4 isoa rakennelmaa sekä useita rakennuksen osia. Iguaaneja vilisti enemmän kuin laki sallii ja hetken tämä turisti oli kiinnostuneempi liskoista kuin historiasta... Uxmal on sen verran syrjässä ettei suuria turistilaumoja ollut, bussilla menee melkein 1,5 tuntia Méridasta. Uxmal on myös jostakin syystä Chichén Itzáa vähemmän mainostettu. Toki yksi venäläisryhmä oli "iloksemme" mahdollisimman äänekäs ja huonosti käyttäytyvä. Krääsäkauppiaat olivat varmasti iloisia, sillä juuri isompia sombreroita tai epämayamaisempia "maya"-mekkoja ei olisi porukalla voinut olla. Osa Uxmalin rakennelmista on sen verran haperossa kunnossa ettei niillä saa kiipeillä, mutta eiköhän joku matami istunut patsaan päällä valokuvattavana, vaikka sen ääressä on hyvin selvä kuva, joka kieltää moisen. En voinut jättää osoittamatta kuvaa ja sanoa ettei siellä saa keikkua. Siitäkö riemu syntyi: "do you speak russian?", "you don't work here", "shut the f*** up!". Ei, en puhu venäjää, minun ei tarvitse sillä olen Meksikossa. Ei, en ole töissä täällä, mutta jonkun täytyy ojentaa moukkia. Ja mukavaa päivänjatkoa sinullekin! Että näin kunnioitamme sekä vieraan maan historiallisia monumentteja että kohtelemme kanssaihmisiä. Huoh. Jos ei urpoja oteta huomioon niin oli mahtava paikka ja todellakin kaiken hikoilun arvoinen! Spiidiä taisi iltapäivällä hostelliin palattuamme hiukan harmittaa kun ei lähtenyt mukaan, etenkikun Jeanin mielestä paikka oli jopa hienompi kuin Chichén, mutta ei sitä aina jaksa. Otin sitäpaitsi _paljon_ kuvia. Myös muusta kuin iguaaneista.

03.03.11 Mérida, Yucatán, México

Hostel La Candelarian omistajat, Tonya ja Ewalt (tai jotakin sinne päin) asuvat hostellissa itsekin, joten iltasella kuultiin jokseenkin mielenkiintoisia juttuja ihmisten huumorintajuttomuudesta. Mainittakoon, että Ewaltilla on _maailman paras_ pokerinaama, koskaan ei voi olla varma tuleeko vedätetyksi. Kysyin joku päivä kumpi koirista on vanhempi, sillä Bob näyttää ikälopulta (sillä ei ole häntää, toinen korva sojottaa pystyssä, sillä ei ole lainkaan chihuille ominaisia värimerkkejä ja silmissä on ontto katse ihan kuin se olisi pilvessä) ja Kalugin on sorja, nuoren näköinen, todella kaunis yksilö. Sillä hetkellä olivat kaksosia, noin viiden minuutin ikäerolla, mutta seuraavana päivänä Bob olikin haettu Nicaraguasta. En siis tiedä edelleenkään kumpi hauva on vanhempi. Bob vei kaikessa nuhjuisuudessaan sydämeni täysin.