25.05.11 New Mexico, osa 1

Lordsburgista matka jatkui jo aamusta, sillä meillä oli yksi vuoristo ylitettävänä. Silver Cityn läpi ajeltiin, ehkä samoja reittejä, joita Billy the Kid on joskus kulkenut. Vau. Ensimmäinen pysähdys oli aivan Silver Cityn ulkopuolella Santa Ritan suurella kaivoksella, joka selittää hopeakaupungin nimen. Kaivostoiminta alkoi vuonna 1801 ja jatkuu yhä. Jossakin vaiheessa mainarit perustivat kylän vuoren rinteelle, mutta ennen pitkää kaikkien oli muutettava muualle, sillä kylän alla makasi liian arvokkaat maat. Hullun iso reikä. Se Bisbeen kaivos näyttää kärpäsenkakalta Santa Ritan kaivokseen verrattuna.

21.05.11 Arizona, osa 1

Kauniin sateisena aamuna lähdimme ajamaan kohti Arizonan osavaltiota ja Yuman pikkukaupunkia. Yuma valittiin välietapiksi lähinnä sen vuoksi, että se osuu reitille ja on ensimmäinen kaupunki Arizonan puolella. Tiukat kriteerit siis. Keli oli tosiaan kaikkea muuta kuin hyvä autoiluun, mutta minkäs teet. Ylitettävänä meillä oli jonkinsortin matalahko vuoristo ja hernerokkasumu teki kauniista maisemista, noh, sumuiset. Ajoittain _hyvin_ sumuiset.

17.05.11 San Diego, CA, USA

San Diegossa olimme kolme yötä ja viihdyimme varsin hyvin. Sunnuntaina motellin hinta tippui kymmenellä dollarilla, joten päätimme jäädä samaan paikkaan koko ajaksi. Julkinen liikenne toimii yllättävän hyvin, trolleyksi kutsutulle lähijunalle kävelee kymmenen minuuttia ja motellin editse kulkee bussi suoraan keskustaan. Sunnuntaina jätimme iloisina auton parkkiin ja suuntasimme USS Midwayn lentotukialusmuseoon. Kävellessämme bussipysäkille juttusille tuli vanhempi herra, joka esittäytyi mojavelaiseksi pastoriksi. Hän lupasi olla käännyttämättä meitä, mutta tarvitsisi apua, sillä saarnausmatkalla auto oli hajonnut ja korjaamo oli huijannut häneltä 160 dollaria. 37 dollaria maksaisi bussilippu kotiin, mutta reverendillä ei ollut kuin muutama dollari, joten voisimmekohan mitenkään auttaa. Setä turinoi ja höpisi niin kovasti kaikkea, että päätin hyvästä tarinasta heittää hänelle pari dollaria. Kyllähän sitä rahoilleen jotakin vastinetta haluaa.

14.05.11 Pacific Coast Highway, San Francisco - San Diego, CA, USA

Sunny California vastaanotti meidät kolealla kevätsäällä, joka tuntui helteeseen tottuneista pyllyistämme jäätävältä. Asteita oli luultavasti +18° kieppeillä. Jäätävää. Ensimmäisen yön majaksi olimme buukanneet huoneen lentokenttämotellista, johon pääsimme ilmaisella shuttle-kyydillä. Oli tiedossa, että San Franciscossa on suuri aasialaisväestö ja ensivaikutelman mukaan aasialaiset monopolisoivat lentokenttäkuljetuksia. Jouduimme odottamaan omaa kyytiämme jotakuinkin puolisen tuntia ja joka ikinen bussi, joka kohdalle pysähtyi noukkimaan asiakkaita kyytiin oli aasialaisen ajama. Matkaväsyinen nauruhysteria meinasi ottaa ylivallan, kun kaikki kuskit kuulostivat Jackie Chanilta. Ei se aksentti nyt oikeasti niin hupaisa ole. Motellimme näytti kivalta, varsinkin hintaansa nähden, mutta kaksi iltavuoronsa loppupuolella ollutta respanaista olivat ehkä tylyimmät koskaan kohtaamamme. Seisoimme heidän nenänsä edessä lähemmäs minuutin eikä kumpikaan kiinnittänyt meihin mitään huomiota ja vihdoin itse tervehdimme, jotta asiat saataisiin liikkeelle. Vietiin kamat viihtyisän, uima-altaalla varustetun sisäpihan kauimpaisessa nurkassa sijaitsevaan huoneeseen, puimme lisää vaatetta päälle ja suuntasimme Denny'sin pikaruokamättölään iltapalalle. Se oli respatädin mielestä ihan nurkan takana, mutta muut vaihtoehdot olivat tosi kaukana. Ehkä kolmesataa metriä kauempana. Siihen matkaan olisi jo tarvinnut auton. Kai jossain kohtaa Ämyriikan-reissua tottuu tähän mihinkään-mihin-pääsee-autolla-ei-kävellä -mentaliteettiin.

09.05.11 Memphis, Tennessee, USA

Joku oli taas räjäyttänyt rinkkojen sisällöt ympäri vierashuonetta (Joku: jos luet tätä lopeta rinkkojen räjäyttely, kiitos!), mutta selätimme kaaoksen ja pääsimme matkaan määränpäänä Memphis, Tennessee. Amtrakin juna osoittautui suunnattoman tilavaksi ja mukavaksi eikä yli 8 tunnin junamatkailu tuntunut enää lainkaan hassummalta vaihtoehdolta. Juna kulki Pohjois-Louisianan, Mississippin ja Etelä-Tennesseen halki pysähdellen välillä kylissä ja kaupungeissa, joista ainoastaan Jackson, MS oli tuttu nimi ennestään. Kiitos Johnny Cashin ja June Carterin. Matkalla oli nähtävissä ettei ne ihan turhasta tohise uutisissa. Mississippin vesi oli tunkeutunut paikkoihin, joihin se ei kuulu. Tai sitten täällä on tapana pystyttää sähköjohtotolpat jokeen. Memphisiin saavuimme kympin aikaan illalla ja taksi kuljetti meidät pitkin jo unten maille menneen kaupungin katuja halpishotelliin, sillä hostelleja ei tässä kaupungissa ole. Huone oli iloinen yllätys, tilava ja siisti, mutta jäätävän kylmä. Ilmastointipöhellin ei saanut suurta muutosta aikaan, joten pitkästä aikaa oli nukuttava pitkät housut ja sukat jalassa. Kääk.

05.05.11 Miami, Florida & New Orleans, Louisiana, USA

Muutaman drinksun ja viimeisen maisemafiiwistelyn jälkeen suunnattiin Cancúniin vievälle lautalle. Drinksut ja kohtuu reipas merenkäynti eivät olleet paras mahdollinen yhdistelmä, mutta selvisimme 11 km matkan kunnialla. Huh. Taksien hinnoittelu lauttasatamassa herätti taas ai-niin-tämä-on-Meksiko -huvitusta: jos otat taksin heti terminaalin edestä se maksaa keskustaan (n.4 km) 100 pesoa, mutta jos kävelet kadun yli hinta tippuu 60 pesoon ja hyvällä tinkaamisella 40 pesoon. Luulimme pääsevämme halvalla ottaessamme taksin bussiterminaalille ja sieltä lentokenttäbussilla kentälle, mutta lippukassalla kävi ilmi, että vimoinen bussi oli mennyt jo klo 19. Joten takaisin taksin kyytiin, ensin toki hinta tingattiin 250sta 200een. Ei ole halpaa takseilu kentälle ei. Terminaali kolmoseen sisään käpöteltyämme totesimme, että tästä tulee piiiiiiiiiiitkä yö: kahvilat olivat jo kiinni eikä aulassa ollut yhtään penkkiä. Lohdutimme itseämme sillä, että tällä järjestelyllä säästimme yhden yön majoituksen Cancúnin jossakin ylihinnoitellussa majoituslaitoksessa. Pari miamilaista nuorta naista istahti viereemme, eikä aikaakaan kun hlökuntaan kuuluva mies tuli juttelemaan heille (toisen mimmin jerseyshoremainen lookki selvästi vetosi) ja kehoitti siirtymään terminaali 2een, jossa olisi ainakin penkit ja rafla vielä hetken auki. Sinne siis.

27.04.11 Isla Mujeres, Quintana Roo, México

Kolme viikkoa sitten saavuimme Isla Mujeresille, Naistensaarelle, Cancúnin edustalle. Aika on mennyt yllättävän nopeasti, vaikkei ollakaan tehty muuta kuin luettu, uitu, loikoiltu rannalla, pelattu korttia ja hengailtu kämpillä/pihalla. No okei, Spiidi on sentään tehnyt jonkun verran duunia eli mä oon ollut se patalaiska yksilö. Majoitusta etsiessämme Playa del Carmenilta käsin tajusimme tehneemme kamalan virheen: olisimme Cancunin liepeillä spring breakin aikaan! Massoittain juopuneita jenkkiopiskelijoita ei kuulosta laisinkaan siltä mitä olimme ajatelleet näkevämme Mujeresilla. Toivottavasti he eivät vaivaudu Cancúnia pidemmälle. Jotenkin myös pääsiäinen oli hiipinyt hollille ja sehän tarkoittaa sitä, että meksikolaisten lomaviikko, semana santa, osuu myös reitillemme. No, eihän siinä muukaan auta kuin yrittää mahtua johonkin väliin itse.