Loppusanat

Tiistaina 11.10. parkkeerasimme pyllymme Air Berlinin sillipurkin penkkiin lopullisena päämääränä Helsinki-Vantaa. Tsägä kävi, että kone oli vain puolillaan ja saimme neljän penkin rivin kokonaan omaan käyttöön. Matka pois tulvien alta sujuu siis hiukan normaalia väljemmissä merkeissä. Keskiviikon vastaisena yönä klo 01 koputtelimme äitini oveen ja torstaina juna vei meidät Varkauteen jatkamaan Spiidin suvun yllättämistä. Molempien äidit selvisivät shokista ilman nitroja, mutta hyvin varjeltu salaisuus paluustamme aiheutti kunnon yllärit kaikille. Meitä kun ei odotettu kotiin vielä muutamaan kuukauteen.

Reissumme on ollut mahtava ja joka pennin arvoinen. Pennejä kuitenkin on rajallinen määrä ja päätimme rajan olevan nyt. Ajoitus kelin suhteen ei ole parhaita mahdollisia, mutta onhan noita talvia paleltu ennenkin. Reissu oli molemmille ensimmäinen reppureissu ja opimme ainakin sen, ettei meidän kannata suunnitella yli 6 kk matkoja jatkossa. Balilla alkoi olla molemmilla mielenkiinto uusiin paikkoihin aika nollilla, siksipä viime kuukaudet on ollut nimenomaan lomailua eikä matkustamista. Australia ja Uusi-Seelanti, joihin ei tällä rundilla mitkään rahkeet olisi riittäneet, jäävät odottamaan seuraavaa reissuinnostusta. Onhan sillä listalla toki jo Etelä-Amerikka ja Kuubakin.

Matkailu ilman sitovaa aikataulua ja budjettia on ollut mahtavaa. Suomea osaa taas arvostaa monessa asiassa paljon enemmän kuin normiarjen turruttamana uskoikaan. Maailmastakin on oppinut uusia asioita ja sen myötä myös itsestään. Ns. alemman elintason maissa ihmiset nauttivat elämästään vaikka asuisivat aaltopeltitalossa kun taas länkkäreissä vaan tuijotetaan maallisen omaisuuden määrään ja omaan statukseen. Noin niinkuin rankasti yleistäen. Olen aiemminkin viihtynyt kerrostaloyksiössä, mutta nyt unelmoin vielä vähemmän isosta talosta. Mitä niillä ylimääräisillä huoneilla oikeasti kuuluu tehdä? Ennen matkaa karsittiin molempien vaatekaappien sisällöt turhuuksista ja kulahduksista, mutta eipä kummemmin ole tarvinnut uusia kuteita ostaa. Vähemmän on enemmän, sano.

Kysymys, johon on saanut vastata jo aika monta kertaa: mikä oli siistein paikka? Vastaus, jonka molemmat ovat sanoneet jo aika monta kertaa: maana Meksiko, maisemina Amerikka. Meksikoon voisimme kuvitella ehkä muuttavamme, etenkin Chiapasin rannoille. Kunhan osaisivat siellä pohjoisemmassa lopettaa huumeista sotimisen. Reppumatkailu maassa on helppoa, bussit ovat ehjiä (toki niitä rupuisiakin kunnon extreme-matkailijalle löytyy) ja ajallaan. Siinä asiassa mañana-meiningistä ei ollut merkkiäkään. Fiilis oli koko maassa, paitsi siellä Riviera Mayalla, kohdallaan. Amerikan Yhdysvaltoihin taas kumpaakaan meistä ei saisi muuttamaan varmaankaan mistään hinnasta, mutta upeaa luontoa voisimme uudelleenkin lähteä ihailemaan. On vaikea sanoa mikä Jenkkilässä niin kovasti tökkii, mutta jotenkin siellä huomasi ärsyyntyvänsä monista asioista, jotka muissa "sivistysvaltioissa" on hoidettu epä-ärsyttävästi.

Hongkong toimii uudemmankin kerran kaupunkikohteena, samoin kuin Kuala Lumpur. Molemmissa näkyy brittihallinnon jäljet hyvänä sekoituksena Aasiaa ja Eurooppaa. Loputkin Malesiasta voisi olla asiallista käydä tarkistamassa. Indonesiasta jäi rapiat 300 saarta käymättä, mutta Gilejä hienompaa rantaparatiisiä on vaikeaa kuvitella. Toki sielläkin turismi tekee enemmän ja enemmän tuloaan, ehkei enää 10 vuoden kuluttua olekaan niin rauhallista. Balia emme jaksaneet oikein kiertää, mutta jos olisimme niin olisi ollut skootteri pyllyn alla ja huristeltu saarta ympäri. Ei siitä saaresta muuten mitään kunnon kuvaa saa. Thaimaan vierailu rajoittui aika muutamiin paikkoihin laiskojen lomailessa, mutta ihan hyvä kuva maasta silti jäi. Varkaudessa itse asiassa lueskelin uusinta Anna-lehteä. Siinä oli juttu Thaimaasta ja toimittaja oli kiteyttänyt aika hyvin sen mitä itselläkin olisi maasta sanottavaa. Lukekaa siis lehdestä.

Hienointa oli ehdottomasti vuoret (joita tuntuu olevan kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Niin ja Hollannissa.) ja muutamat kanjonit Jenkeissä. Grand Canyon ei ainakaan omalle top 5:lle edes pääse. Onhan se helkkarin iso reikä, mutta muuten tylsä. Bryce Canyon menee puhtaasti kärkeen punaisine hoodooineen. Vau. Ehkä on jo käynyt selväksi, että hienoimmat biitsit löytyivät Gileiltä, mutta Meksikon rannat ovat hyvänä kakkosena. Kulttuurit olivat yhtälailla kiehtovia, niitä ei osaa laittaa järjestykseen. Mutta jos joku uskonto olisi pakko valita omakseen niin heittäytyisin Buddhan faniksi.

Matkalla nähty kurjuus ja kodittomuus oli todella masentavaa. Ihminen on ihmiselle susi sanotaan, eikä turhaan. Jenkeissä ja Thaikuissa näkyi se yhteinen nimittäjä, että vaikka talo olisi kaatumaisillaan pihassa on uusin ja suurin auto mikä kaupasta irtosi. Prioriteetit järjestyksessä? Autokansaa molemmat, sillä kävelevät turistit herättivät kummastusta yhtälailla.

Maita emme valloittaneet kuin kuusi, mutta paikkoja sitäkin enemmän. Ei sillä, että tarkoituksena oli kerätä leimoja passiin vaan nimenomaan nähdä maailman maita. Paljon nähtiin, mutta paljon on vielä näkemättä. Seuraava vuosi ainakin katsellaan kotiseudun maisemia ja totutellaan taas työelämään. Mutta ehkä hiukan uusin silmin. Ehkä.

Kiitämme toisiamme parhaasta matkaseurasta ja kaikkia hyviä tyyppejä, jotka kohtasimme matkoillamme.

Spiidi & Lottis kuittaa.

11.10.11 Bangkok, Thaimaa

Maanantaiaamuna sanottiin heipat löhölomailulle ja päästiin vihdoin röyhelöverhoisen bussin kyytiin. Suuntana Bangkok, tavoitteena päästä sinne ja sieltä pois ennen kuin koko stadi on tulvan vallassa. Kolmen euron bussilippuun sisältyi eväät ja telkkariohjelma. Pulla tosin sisälsi thaimaalaiseen tapaan jotakin hyvin imelää töhnää ja telkkaria katsottiin thaimaalaiseen tapaan volat kaakossa. Mutta hinta-sisältösuhde oli silti miljoonasti parempi kuin EBllä. Klaengista bussin kyytiin oli noussut myös oranssiin kaapuun pukeutunut vanha munkki, jolla oli tupsullinen pipo vaatteen kanssa sävy sävyyn. Totaalisen katu-uskottavuuden herra tosin tienasi kaivaessaan kaapunsa salataskuista esiin vaaleanpunaisella blingbling-kuorella koristetun Nokian kosketusnäyttöpuhelimen ja pisti popit korviin. Jo aamulla alkanut kaatosade alkoi helpottaa, mutta Bangkokia lähestyessämme alkoi näkyä pahoin tulvineita alueita, eikä sillä alueella edes ollut vielä hätää.

Kuvia lisää

http://suhis.kapsi.fi/kuvia/wt11p28/
http://suhis.kapsi.fi/kuvia/wt11p29/

- Spiidi

09.10.11 Mae Phim, Thaimaa

Lauantai-aamuna herätyskello pirisi niinkin epäinhimilliseen aikaan kuin 03.45, hädin tuskin oltiin edes ehditty nukahtaa. Vajaan tunnin päästä olimme jo JPn kyydissä nokka kohti Bangkokia ja Mae Phimiä. Ihan kun pimeys ei olisi ollut tarpeeksi mukavaa niin taivaskin repesi ja vettä tuli niinkuin Thaimaassa kuuluukin: kaatamalla. Nelisen tuntia ajettuamme pysähdyttiin aamukaffelle, mutta kuskilla oli vauhti päällä eikä pysähdytty ennen Bangkokia kuin parille vessatauolle. Bangkokissa pysähdyttiinkin sitten hiukan tukevammin. Matkalla oli ollut tietyö, jonka aiheuttamat kuopat oli merkattu todella kehnosti ja yhteen kuopan reunaan auto olikin kolahtanut karun kuuloisesti. Juuri ennen lentokentälle saapumista vaihteet rupesivat kenkkuilemaan ihan toden teolla ja suunnitelmiin oli mitä ilmeisemmin tulossa muutos. JPn kaveri, jonka kanssa hän oli treffaamassa työasioiden puitteissa, sattuu asumaan Honda-korjaamon vieressä ja hoppa hinautettiin sinne. Spiidi ja minä olimme kuitenkin ottaneet kamamme autosta, sillä tarkoitus oli edetä Mae Phimiin saakka ja jäimme lentokentälle ihmettelemään kuljetusvaihtoehtoja. Siinä vaiheessa matkaa oli taitettu jo tuhantisen kilometriä eli vajaat 12 tuntia. Henkisesti kun oltiin valmistauduttu vain automatkailuun ajatus bussista ei napannut. Soitin Villa Fabellan taloisännälle Chaleelle ja mies tuli noutamaan meidät kentältä hyvin lyhyestä varoitusajasta huolimatta. Pelastava enkeli! Vaikkakin matkan kustannukset hiukan sen kyydin myötä nousivatkin. Villa Fabella odotti väsyneitä matkaajia eikä unta juuri tarvinnut houkutella.

Läjä uusia kuvia

Lisää kuvia matkan varrelta löytyy alla olevista osoitteista.

http://suhis.kapsi.fi/kuvia/wt11p22/
http://suhis.kapsi.fi/kuvia/wt11p23/

http://suhis.kapsi.fi/kuvia/wt11p24/

http://suhis.kapsi.fi/kuvia/wt11p25/

http://suhis.kapsi.fi/kuvia/wt11p26/

http://suhis.kapsi.fi/kuvia/wt11p27/

- Spiidi

16.09.11 Phuket, Thaimaa, osa 3

Malesiasta paluun jälkeiset kolme päivää meni Spiidillä itseään parannellessa ja mulla seuraneitinä. Hyvin tuntui antibiootti tulehdukseen purevan, sillä lauantain jälkeen mies selvisi yöstä palelematta vaikka nukkui ilman verkkareita ja kahta peittoa. Hyvähyvä.

Keskiviikkona odottelimme jälleen Jeania Ankkurissa, mutta ukkeli oli taas myöhässä. Tällä kertaa syyn sai niskoilleen Bangkok - Phuket -bussi, joka oli tuttuun thaikkutapaan suunnilleen aikataulussa (lue: kaikkinensa 3 tuntia myöhässä). Iltaa istuttiin JPn terassilla Shanghaita läiskien, jonka ilosanomaa ollaan levitetty ympäri maailmaa. Heh.

03.09.11 Kuala Lumpur, Malesia

Yläkertalaisemme tuntuu olevan vannoutunut Sing Starin harrastaja, aivan kuin kadun toisella puolella olevasta karaokebaarista kantautuvat sulosoinnut eivät muistuttaisi tarpeeksi, siitä että olemme Thaimaassa, jossa kaikki haluavat laulaa. Antaa mennä vaan, jos oikea nuotti löytyy useammin kuin väärä. Yläkerran daami on kuitenkin turhan mieltynyt samaan biisiin. Scorpionsin Still Loving You:ta kailotettiin ensin päivällä, sitten illalla ja sitten vielä joskus puolen yön jälkeen. Kun kyseessä oli taas sadepäivä niin koko tämän konsertin oli tietenkin todistamassa. Argh. Seuraavana päivänä biisi pyörähti soimaan ihan ihmisten aikoihin, mutta edellisen päivän treenit, joissa melkein jo päästiin siihen yhteen korkeaan nuottiin, muttei sitten kuitenkaan ihan, niin että siinä kohdin aloitettiin taas alusta, olivat liian tuoreena muistissa. Toimin siis hyvien tapojen vastaisesti ja karjaisin naiselle, että pitäisi jo suunsa kiinni tai opettelisi laulamaan. Hups... Mutta hei, rajansa minunkin sietokyvylläni. Daami flippasikin sitten pahemman kerran ja kiljui sydämensä kyllyydestä "f*uck bitch shut up" uudelleen ja uudelleen kunnes tuli parin sekunnin tauko ja "shit!". Heh. Provosointiyritys, eli miespuoleisen kaverin kanssa täyteen ääneen kiljuttu Still loving you ei enää saanut minua alentumaan uusiin solvauksiin, joten hetken päästä yläkerran ovi kolahti ja siunattu kiekumattomuus valtasi talon. Ei uskoisi miten monella eri tavalla kyseiseen biisiin saa sisällytettyä tappouhkauksen vain muutamaa sanaa vaihtamalla, nimimerkillä Yön ei-niin-hiljaisina tunteina.