Keskiviikkona odottelimme jälleen Jeania Ankkurissa, mutta ukkeli oli taas myöhässä. Tällä kertaa syyn sai niskoilleen Bangkok - Phuket -bussi, joka oli tuttuun thaikkutapaan suunnilleen aikataulussa (lue: kaikkinensa 3 tuntia myöhässä). Iltaa istuttiin JPn terassilla Shanghaita läiskien, jonka ilosanomaa ollaan levitetty ympäri maailmaa. Heh.
Ihmeiden aika ei ollut ohi ja torstai valkeni aurinkoisempana ja kuumempana kuin osasi toivoakaan. Jean vuokrasi skootterin ja lähti tsekkaamaan Big Buddhan, minä hyppäsin Spiidin kanssa JPn kyytiin. Käytiin katsastamassa olisiko Ya Nuin rannalla ollut hyvä uimakeli, mutta vesi oli niin matalalla, että päätimme mennä likoamaan uima-altaaseen. Chalongissa on kiva resortti, jonka uima-altaalta on merinäköala ja low seasonilla se yleensä on kai vailla uimareita. Näin oli tälläkin kertaa ja lilluimme lätäkössä useamman tunnin. Jean oli jälleen suuntimassa lentokentälle, tällä kertaa päämääränä Bali, ja paremman tekemisen puutteessa heitimme hänet Phuket Towniin. Itse menimme pällistelemään paikallista Heinon Tukun, Sotkan ja Tarjoustalon yhdistelmää, Supercheapia. Sitä mitä jättimäisestä Supercheapista ei saa sitä ei todellakaan tarvitse. Etenkin kala- ja he-vi-osastot olivat herrrrrrkullisen näköiset. Toki samasta paikasta saa myös huonekalut ja muut oleellisuudet alusvaatteista auton varaosiin ja elektroniikkaan.
Perjantaina oli melkein juhlan aika: Lottis täytti 31 vuotta. Woohoo? Suurta etappia juhlittiin meksikolaisessa ravintolassa, jonka ruoka oli hyvää, vaikkakin hiukan erilaista kuin Mehikossa. Margaritat olivat samanlaisia. Ei sovi unohtaa, että kunniakseni oli myös kovin äänekäs ilotulitus. JPn mielestä ilotulitteita inhoavan ihmisen syntymäpäivänä on hyvä räiskytellä raketti tai pari. Mutta eipä ole aiemmin sellaista kunniakseni tehty, kiitos siitä!
Aika kului onneksi taas aika hyvin "ei mitään" tehdessä. Kierreltiin kauppoja ja tutustuttiinpa muay thai -saliinkin. Vaikkakin potkunyrkkeily olisi varsin mielenkiintoinen laji niin semiammattilaisten sali tuiman näköisine lihaskimppuineen oli lajin kokeiluun hiukan liian pelottava paikka. Paikallisoppaan mukana on hyvä kulkea, sillä muuten todella hyvä lime-valkosipulikala olisi jäänyt syömättä. Tai no, ateriaa voisi kuvata myös nimellä "kalalla höystettyä valkosipulia". Very good and garlickylicky! Rafla on Chalongin lähistöllä kauniilla rantapaikalla, mutta tieltä ei ole minkäänlaista kylttiä vinkkaamassa paikan olemassa olosta. Tai ehkä joku niistä thain kielisistä kylteistä kertoi paikasta, mutta niiden matojen tulkitsemiseen tarvittaisiin paljon opiskeluaikaa ja -intoa.
Tuulet puhaltelivat merelle yhä jopa 2,5 metrin aaltoja, joten uppeluksiin ei ollut kellään asiaa. Pitäisi harrastaa sukellusta ja surffausta niin todennäköisesti aina olisi täydellinen keli jompaan kumpaan lajiin. Viimeisen viikon loppupuolella oli sen verran suotuisa keli, että Spiidi ja JP pääsivät vielä kertaalleen merille ja meren alle, mutta virtaukset olivat olleet turhan kovat valokuvaajan räpsiä. Liikkuvaa kuvaa tuli sen sijaan enemmänkin. Ao Chalongin saunalta saatiin muistoksi saronki kun mainittiin olevamme viimeistä kertaa kylpemässä.
Buddhalaiset temppelit ovat mielettömän hienoja, mutta niitä oli nähty vain auton tai bussin ikkunasta vilahdukselta. Oli aika kultturellin päivän ja kävimme katsastamassa muutaman pyhän paikan. Wat Chalongin temppelialue oli upea, mutta toki siellä oli urpoja turisteja hot pantseissaan ja minitopeissaan. Itse olin pitkiin hihoihin ja saronkiin sonnustautuneena, ei kuuma lainkaan, ei. Tämän ilotuliteintoilijan onneksi pahoja henkiä karkotetaan räjäyttämällä noin miljoona papattia kerrallaan isossa kivisessä rakennelmassa, joka moninkertaisti sulosoinnut. Hassuja nuo thaimaalaiset. Hikinen kulttuuripläjäys päätettiin uima-altaalle. Bueno.
Tunnollisena verenluovuttajana halusin viimeisen Phuket-päivämme ohjelmistoon käynnin Phuket Regional Blood Centerissä. Thaimaassa veri menee satavarmasti sitä kipeästi tarvitsevalle eikä turhamaisuusleikkauksiin niin kuin Suomessa osa luovutetusta verestä menee. Emmekä kai saa tämän reissun jälkeen ihan hetkeen luovuttaakaan verta niin hyvä, että täällä onnistuu. Suomen Punainen Risti on rakentanut Blood Centerin talon ja osa henkilökunnasta on käynyt Suomessa kouluttautumassa työhön. Hemoglobiinia mitanneen lekurin kanssa jutusteltiin Kivihaan Veripalvelusta. Jostain syystä mun pulssi ravasi kauhiaa vauhtia ja jouduin tasaantumaan pitkän aikaa ennen kuin lääkäri suostui päästämään mut luovutuspenkille. On tää lomailu sitten niin stressaavaa, että sydänkin jyskyttää. Päivän hyvä työ: check! Sitten palkitsemaan itsensä rotilla (Heh.) eli thaipannarilla, jota parempaa ei ole.
Phuketin saari on koluttu kohtuullisen hyvin kuluneen kuukauden aikana. Olemme löytäneet kauniita maisemia, maukasta ruokaa, hyviä shoppailumestoja ja upeita temppeleitä. Valitettavasti sukellussäät eivät suosineet koko aikaa, sillä suklailu oli kuitenkin se pääsyy pitkään Phuket-visiittiin. Phuketin ei-niin-turistoitunut puoli on hälinää, pikkuisia ruokakojuja, kulkukoiria ja liikennettä niinkuin nyt olettaisi Aasiassa olevankin. Koirat, niin kulku sellaiset kuin omistus sellaiset, ovat vieneet sydämeni täysin, olisin mieluusti ottanut pari tusinaa mukaani. Olisin saattanut toki vahingossa ottaa jonkun isoäidin tai sedän. Thaimaalaiset kun uskovat sielun uudelleensyntymiseen niin mummo saattaa palata perheeseen koiran kropassa. Veikeää. Kata-Karon-Patong -sektori on ehkä jollekin unelmaloma, mutta meille viikko tai edes pari päivää turistirannoilla olisi henkilökohtainen helvetti. Hyviä ravintoloita sieltä löytyy, mutta eipä oltaisi sinnekään eksytty syömään ilman JPtä. En usko, että Phuketiin on uudelleen asiaa muutoin kun sukellusloman puitteissa, mutta kuluneet viikot ovat olleet mukavaa vaihtelua reppureissailuun.
"Kääntykää luottamuksella puoleeni" oli lause, jonka JP lausahti oli puhe sitten sukellusreissusta, nähtävyyksistä, ravintoloista tai muuhun Phuketiin liittyvästä. Loppuun onkin sopivaa laittaa tuollainen näkyvä piilomainos.
-L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti