Kuka tietää, thai-naisen viha voi olla kauaskantoista, mutta onneksemme lähdimme tapausta seuraavana päivänä Kuala Lumpuriin emmekä olleet todistamassa mahdollisia turistinteilaamisyrityksiä. KLssä majoituimme pitkästä aikaa hostelliin, joka oli valittu täysin randomisti, mutta jälleen kerran sijainti oli hyvä. Sunshine Bedz -nimestään huolimatta ikkunattomaan huoneeseemme auringonvalo ei päässyt, mutta IKEA-sisustettu hostelli oli kaiken Hostelworld-hehkutuksen arvoinen. Ensimmäisenä iltana ainut ohjelmanumero oli illastaa, mutta hostellin lähellä oleva "ruokakuja" skipattiin, sillä halusimme oikeaan ravintolaan. Läheltä löytyi arabialainen mesta, eikä meillä ollut juuri käsitystä millaista arabiruoka on, joten mentiin testaamaan. Todella hyvän mätön jälkeen kapusimme aurinkoiseen hostelliimme valmistautumaan hyvillä yöunilla seuraavan päivän thaikonsulaattivisiittiin.
Aamulla oli pitkästä aikaa herätyskello katkaisemassa unia ja silmät ristissä hyppäsimme taksin kyytiin. Respan tyttö oli sanonut, että älkää maksako enemmän kuin 15 ringettiä kyydistä konsulaattiin, mutta mittaritaksilla hintaa tuli huimat 4 ringettiä eli noin yksi euro. Tunnin verran kökötettiin muitten viisumia halajavien kanssa konsulaatissa ja kun hakemus oli jätetty kello oli ihmeen vähän siihen nähden, että olimme jo liikenteessä. Lähdimme kävelemään takaisin hostellille, sillä Petronaksen kaksoistornit osuivat reitille. Aikamoiset tötteröthän ne on ja miten omituista onkaan ihmetellä ja valokuvata öljy-yhtiön taloa. KL tuntui olevan shoppailijan paratiisi, kiertelimme melkein koko päivän isoissa ostoskeskuksissa, joissa kylläkin puolet kaupoista olivat himppasen liian tyyriitä meidän budjettiimme. Mutta keskuksissa on ilmastointi ja ulkona kolmenkymmenen asteen helle. Missä on mukavampi dallata?
Malesia on muslimimaa ja Brittien entinen siirtomaa, joten kulttuurisoppa on aika mielenkiintoinen. Ostoskeskukset eivät olisi voineet olla eurooppalaisempia, mutta suurin osa väestön naisista kulkee huivi päässä tai kokopeittävään burkaan sonnustautuneena. Itsellekin tuli sellainen olo, että onkohan polveen loppuva hameenhelma varmasti tarpeeksi pitkä. Eräs nuori länkkärityttö ei ollut ainakaan sisäistänyt, että asun olisi ihan kohteliasta olla tarpeeksi peittävä, sillä sortsinmitta oli pakarat paljastavaa mallia. Iuh.
Perjantai käynnistyikin sitten huomattavasti hitaammalla tempolla kuin torstai, sillä viisumin noutoaika oli vasta iltapäivällä. Kello taisi olla puolenpäivän tienoilla kun kömmimme luolastamme lähinnä nälän hätistelemänä. Body Shopin superalessa shoppailun jälkeen brunssia napaan ja thaikonsulaattia kohti. 60 päivän turistiviisumi oli liimattu molempien passeihin, joten Thaimaassa laiskottelu sai jatkoaikaa jee. Lentokentältä olimme huristelleet jo erinäisillä raidekuljettimilla, mutta ajettelimme testata julkisen liikenteen uudelleen. Hyppäsimme metronkaltaiseen, joka meni puhtaudessa ja edullisuudessa Honkkarin kanssa tasoihin, ja siirryimme Merdeka Squarelle tarkoituksena tutkailla vanhaa arkkitehtuuria. _JOKU_ oli kuitenkin kääntänyt lämmöt täysille eikä helteessä kovin kauaa viihtynyt. Keskiviikon kansallispäivän jäljiltä taisi olla muutama ylimääräinen Malesian lippu liehumassa, tai sitten porukka vaan diggailee lippuaan hyvin paljon. Toimiva julkinen liikenne siirsi meidät takaisin Bukit Bintagiin ja nautimme päikkäreiden ajan ilmastoidusta huoneestamme. Ei oikeesti voi väsyttää... Iltapalloilut tehtiin suuntaan, josta saisi vielä iltavalaistus -kuvan kaksoistorneista ja söimme uudelleen hyvää arabisafkaa. Todella epäaktiivinen pikakaupunkilomamme olikin jo viittä vaille paketissa, lauantaina lennettäisiin takaisin Phuketiin. Pikareissu oli varattu sukellusaikoja silmällä pitäen, mutta niiden muututtua olisihan sitä voinut pari päivää enemmänkin KLssä viettää, muttei paluulennon hintaa raaski hukkaankaan heittää.
Lauantai alkoikin sitten turhan jännittävissä merkeissä. Spiidi lähti seiskan aikaan vessaan ja havahduin ovenkolahdukseen, toiletit kun tietenkin olivat käytävällä. Hetken päästä kuului tömähdys ja ehdin miettiä pitäisikö käydä katsomassa onko kaikki kunnossa. Sitten kuitenkin huoneen ovi avautui ja Spiidi oli tulossa takaisin huoneeseen, mutta mies otti ja kaatui suorilta jaloilta. Luulin Spiidin lisänneen uuden harrastuksen, unissakävelyn, repertuaariin, mutta läpsytellessäni häntä hereille totesin jannun pyörtyneen. Onneksi Spiidi virkosi pian ja päästiin takaisin huoneeseen. Todella kuumaan huoneeseen, ilmastointi pohisi 27°:ssa, mutta siitä huolimatta miekkonen oli palellut koko yön. Respasta sain hyvän yksityissairaalan nimen ja vakuutusyhtiöön soitettuamme pakkasimme kamat kasaan ja hyppäsimme taksiin. Niin hienossa ja hyvin toimivassa sairaalassa ei oltu aiemmin käytykään ja jopa ensiapupolin puolella oli lokoisat oltavat. Spiidistä otettiin näytteet ja keuhkoröntgen ja kaveriin laitettiin valumaan suolatippa. Kuume oli aika korkealla, joten ei muuta kuin sormet ristiin ettei kyseessä ole Dengue-kuume tai vastaava, sillä sitten ei ollut mitään tekoa lentokoneeseen. Kun verikokeet oli kerran otettu potilas kai saisi syödä aamiaista ja kysäisin mistä löytyisi kanttiini. Se on päärakennuksessa siinä Starbucksin vieressä. Anteeksi minkä? Jopa on hospitaali kun ei tarvitse tyytyä kanttiinikänttyyn.
Testituloksia odoteltiin parisen tuntia eikä minkään sorttista kuumetautia onneksi löytyny ja kuumeen aiheuttajaksi nimettiin luultavasti liian vähän vedenjuonnin aiheuttama virtsatulehdus. (Spiidi huom: Ai miten niin Pepsi MAX ei nesteytä? :) ) Se onneksi hoituisi antibiootilla ja suurella määrällä vettä. Olimme olleet sairaalassa vain kolme tuntia ja olimme periaatteessa valmiita lähtemään, mutta Italiassa sijaitseva DANin vakuutuskonttori ei ollut ihan yhtä virkeänä hoitamassa asiaa. Kolmatta tuntia odotimmekin sitten, että italiaano saa lääkärinraportista selvää ja suostuu toimittamaan maksusitoumuksen. Lennolle ehdimme silti hyvin, vaikka Spiidi olisi varmasti mielummin jäänyt loikomaan johonkin mukavampaan istuimeen oloaan parantamaan.
JP oli taas vastassa kentällä ja saimme kuulla tuoneemme sateen mukanamme: edelliset päivät olivat olleet Phuketissakin aurinkoisia. Sadettahan ehti jo melkein tulla ikävä. ...not! Kämpillä potilas sai mutustettavaksi nuudeleita ja pari peittoa niskaan, mutta paleli silti 27° lämmössä meidän terveiden pyyhkiessä hikikarpaloita otsalta.
-L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti