09.08.11 Phuket, Thaimaa, osa 1

Perjantaiaamuna otettiin taksi alle ja suunnattiin lentokentälle. Balin ainut luotettava taksifirma, Blue Bird, sai tosin hiukan ikävää postia keikan jälkeen. Kuski vaatimalla vaati, että me maksetaan 15 000 rupian parkkimaksu. Sini kuitenkin tiesi ettei sitä kuulu maksaa, mutta aikansa jankutettuaan tyrkkäsi rahat kuskille. Otettiin ylös kuskin nimi ja auton numero ja melkein ensi töiksemme Phuketiin päästyämme laadimme närkästyneen sähköpostin asiakaspalveluun.
Taksipalvelu Phuketin kentällä oli huomattavasti parempi: JP oli meitä vastassa ja hetken matkaa ajettuamme pysähdyttiin kaupalle ja meille tyrkättiin jääkylmät Changit käteen. Ei lähde reklamaatiota tästä kuskista. Etenkään kun majoituspalvelu sisältyy kuljetukseen. Illalla kesälomareissulla olevat JPn kaverit Pete ja Nina liittyivät seuraan ja lähdettiin illastamaan korealaiseen barbeque-raflaan. Asialla ei kuulemma ole mitään tekemistä Korean kanssa, mutta ideana on, että kukin hakee buffetista mitä haluaa ja pöydässä safkat sitten grillataan. Hommassa ei olisi ollut minkään sortin hämminkiä, jos kaikki ruoka-aineet olisi nimetty myös englanniksi... Jätin ottamatta useaakin länkkärisilmään varsin epäilyttävältä näyttävää lillua. Etenkin sen jälkeen kun tunnistin yhden lillun naudan vatsalaukuksi. Iuh. Jopa tällainen sisäelinrajoitteinen ihminen löysi tarpeeksi turvallista pupellettavaa eikä jäänyt nälkä. Mielenkiintoisin juttu paikassa oli karaokekopit, joita oli ravintolasalin reunalla rivissä. Hmm... korealaista bbq:ta ja japanilaista lauluviihdettä.

Lauantaina hyökättiin merille, Sini ja minä tosin vain snorklailemaan, muu suomi-poppoo pinnan alle. Puolentoista tunnin venematka oli jokseenkin keikkuvaa sorttia, mutta maisemat Raya Yailla olivat keikutuksen arvoiset. Mureena ja barrakuda kuuluivat päivän bongauksiin. Plus sata muuta kalaa, joiden mallista ei ole tietoa. Eikä ne aallotkaan olleet kuin metrisiä. Scandinavian Diversin veneellä palvelu kyllä pelaa, sillä hintaan kuuluu aamiainen, lounas ja pannukakut. Vatsa täynnä oli hyvä öllöttää paluukeikkumiset. Sukeltajat suuntasivat Ao Chalongin saunaan, mutta Sini ja mä tyydyttiin ulkona vallitsevaan helteeseen ja hengailtiin keskenämme loppupäivä.

Koska Spiidistä ei ole seuraa pinnan päällä viihtyville niin päätimme viettää Sinin kanssa kunnon turistipäivän ihan kahdestaan. JPn vuokraemäntä asuu naapurissa ja he myös pyörittävät jonkinlaista taksipalvelua. Kävimme kainosti koputtelemassa ovelle, mutta kotona oli vain englantia taitamattomat teinipojat ja kuskin saamisesta muodostui pienimuotoinen härdelli. Toki yritimme kovin selkeästi sanoa "we, JP friend" ja "you have taxi?", mutta pikkubroidi kävi skodella hakemassa jostain isoveljen, joka oli broidinsa puheista ymmärtänyt, että etsimme JPtä. Isoveli onneksi puhui englantia sen verran hyvin, että suuremmitta ongelmitta saimme asian selvitetyksi ja hän häippäsi skodella taas jonnekin ja hetken päästä tuli suihkunraikkaana hiukan turhan äveriään näköisellä autolla. Musta, tummenetuin lasein varustettu Honda olisi menokkimme Big Buddhalle ja sieltä Patong Beachille. Halvemmaksi silti tuli kuin tuk-tuk-kyyti. Kuski tarjosi meille vielä "i tea", paikassa joka oli hänen suosikkinsa. Hyvä jäätee olikin. Phuketin Big Buddha on vielä vähän rakennusvaiheessa, mutta silti näkemisen arvoinen. Mittaa kaverilla on 45 metriä, ratkaisevat 12 metriä enemmän kuin Bangkokin vastaavalla ja siten saanut Thaimaan suurimman Buddhan-patsaan arvonimen. Mun sortsit oli vissiin liian säädyttömän näköiset, sillä mun vyötäisille kiedottiin saronki, mutta Sinille ei vaikka sen sortsit oli ehkä 4 senttiä pidemmät. Heh. Valkoinen Buddha oli älyttömän iso ja hieno. Ei sitä osannut etukäteen niin isoksi arvata, vaikka se vuoren huipulta tuijottaa suoraan JPn kuistille. Ihmiset saavat ostaa 100 bahtilla eli 2,5 €:lla marmorilaattoja, jotka käytetään patsaan viimeistelytöissä ja tokihan meidänkin sellainen piti hommata.

Aikamme Buddhaa ja maisemia ihmeteltyämme suuntasimme takaisin autolle. Matkalla saimme toki ihmetellä taas ihmisten moukkamaisuutta: kaksi kaapeiksi itsensä bodannutta jamppaa kävelivät lesosti lyhyissä sortseissa ja ilman paitaa kohti uskonnollista aluetta. Ällöttävän näköisiä ja aivan väärässä paikassa pullistelemassa. Matka jatkui öklöturismikeskittymään Patong Beachille. Olihan se käytävä tsekkaamassa, että mikä saa ihmiset viettämään talvensa kyseisellä rannalla. Vastaus kysymykseen on yhä auki, sillä juurikaan kamalammassa paikassa emme ole ikuna käyneet. Kaikki huutelivat suomeksi räätälitarjouksia ja rantakatu olisi ennemmin sopinut vaikka Jenkkeihin tai Kanarialle. Ravintolarivistöstä bongasimme Molly Malone's Irish Pubin ja jossain siellähän sijaitsee myös Seduction. Ihan meidän oman Koskisen Sepon yökerho. Itse ranta oli tosi kaunis, mutta jo näin low seasonilla niin tukossa, etten käsitä miten high seasonilla kaikki halukkaat edes mahtuvat sinne. Lounaan jälkeen nousimme ylihinnoitellun tuk-tukin kyytiin ja otimme suunnaksi Karon Beachin. Tajusimme vasta myöhemmin, että rantojen välillä kulkee paikallisbussi. D'oh! Karon näytti jopa siltä, että muutaman päivän voisi rannalla lojuakin. Tähän vuodenaikaan aallot, ja niiden mukana virtaukset, tulevat suoraan lännestä eli uimaan rannalla ei kyllä pääse. Tai ainakaan merestä ei pääse hengissä pois. Männä viikolla sen oli jo muutama turre käynyt ihan itse todistamassa. Miksei vaan voi uskoa ettei ne punaiset liput siellä huvikseen liehu? Myöhäisen startin vuoksi meillä alkoi olla jo vähän kiire, sillä JPn assari Jeep oli luovannut etsiä mulle ja Spiidille kämppää ja kohta olisi aika lähteä löytöä katsastamaan. Hyppäsimme paikallisbussiin, joka vei meidät takaisin normaalien ihmisten alueelle Chalong Bayhin. Jeepin löytämä huone kelpasi meille mainiosti, vuokra huimat 100 € kuukaudelta.

Maanantai oli turistipäivä vol 2. Paikallisbussi vei meidät Phuket Towniin ihmettelemään Phuketin pääkaupungin hälinää. Kaupunki on varsin mukava, perusthai uskaltaisin sanoa. Arkkitehtuuri on jotain Sino-Portugalilaista ja kieltämättä maininnan arvoista. Toki muutama nevostohenkinen hotellikammotus mahtui joukkoon. Palloilimme aikamme, lounastimme ja vihdoin totesimme, että on vaan aivan liian kuuma käppäilyyn. Palasimme takaisin JPn kämpille, jossa Spiidi oli lojunut itsekseen tuulettimen alla lähes koko päivän, koska ei vatsavaivoiltaan ollut päässyt sukeltamaan.

Ruoka on ollut tähän saakka joka paikassa hyvää ja sitä todellakin on ollut riittävästi. Pitäisi vissiin oppia jakamaan annos kaverin kanssa niin ei tarvis mättää itseään ähkyyn ja yli. Kun on hyvää niin ei voi jättää. Eräs ilta käytiin läheisessä ravintelissa, jossa tarjoilijapoika näytti mustissa kajaleissaan enemmän rokkitähdeltä kuin tarjoilijalta eikä yhteistä kieltä löytynyt. Osoittelin ruokalistaa, alleviivailin sormella mitä haluan ja opinpahan jatkossa olemaan tilaamatta ruokaa jossa on joko-tai vaihtoehdot. Katkarapuja luulin tilanneeni, mutta nuudelien joukossa killui mustekalabiittejä. Huoh. Sittemmin olen oppinut, että katkarapu on "kung" ja kana on "gai". Näillä mennään.

Tiistaina pakkautui 6 henkinen poppoo kuudelle rekisteröityyn viiden hengen autoon. Allekirjoittanut sai kunnian olla Rekku ja matkusti takakontissa. Tarkennuksen vuoksi kerrottakoon, että kyseessä on hatchback-mallinen auto. JP huristeli Phang Ngan alueelle ja rannasta bongasimme itsellemme long tail boatin kapuineen kulkuvälineeksi. Suunta oli mangrovemetsien lomassa kohti James Bond -saarta. Rantaan emme kuitenkaan halunneet, sillä siitä toki pitää jotain maksaa ja hei, ei se James siellä saarella kuitenkaan oo. Älyttömät määrät turreja rannalla joka tapauksessa oli ja myyntikojuilla kävi kuhina. Me kiersimme varsin vaikuttavan näköisen saaren ja jatkoimme kohti muita vaikuttavia maisemia. Erään saaren juurelle oli rakennettu kylä tolppien varaan, asukkaita kai kutsutaan merimustalaisiksi. Sekin kylä oli valmis vastaanottamaan turistit ja heidän rahansa, mutta me olimme tylsiä ja jatkoimme kruisailua. Alueen saaristo on tosi hienon näköistä ja merikeli oli täydellinen. Paluumatkalla Phuketiin pysähdyimme kadunvarsikojulle syömään eikä parempaa ateriaa olisi voinut saada. Etenkään parillakymmenellä bahtilla.

Ilta oli Peten ja Ninan viimeinen, joten ohjelmassa oli grillausta thai-suomalaisittain. Kaupasta haimme erilaisia kaloja ja katkarapuja ja JPn ystävätyttö Apple (thai-nimi tarkoittaa omenaa, mutten edes yritä arvata miten se kirjoitetaan, sanotaan "phööön") oli tehnyt toooooosi hyvää papaijasalaattia ja tulista kanaa sekä sticky ricea. Hän kuitenkin JPlle saavuttuaan kääntyi kannoillaan ja lähti hakemaan lisää ruokaa, koska sitä oli niin vähän. Okei... En ole vielä keksinyt miten thainaiset pysyvät niin pieninä, jos 6 suomalaisen ostama määrä ruokaa oli "vähän". Salaisuuden on oltava riisissä. Iltaa istuttiin terassilla Buddhan silmien alla hyvässä seurassa. Siihen en laske kämmenenkokoista hämähäkkiä, joka päätti tehdä esiintymisen seinällä. Kääk.

Keskiviikkona Pete ja Nina siis lentävät Suomeen, Sini ja minä laivailemme Koh Phi Phille ja JP ja Spiidi menevät, mihinkäs muuallekaan kuin, sukeltamaan.

-L