10.07.11 Hong Kong

Hong Kongin hallittuun kaaokseen saavuttiin iltaseiskan aikaan ja suunnistettiin bussilla Tsim Sha Tsuin kaupunginosaan. Tokyo Hostel oli valikoitunut halvimpien joukosta, jotenka sijaitsi Chungking Mansionin kompleksissa. Talo oli julkisivuremppapaketissa, emmekä siis saaneet ihailla neuvostohenkisen 16-kerroksisen talon harmaata loistokkuutta. Muun muassa Lonely Planetin Honkkari-opuksen luonnehdinnan mukaan en olisi suostunut menemään taloon edes sisälle, saatika yöpymään siellä, mutta talon alakerran basaarimeininki vaikutti aika perusaasialaiselta ja feikkilaukkuja, räätälin palveluja ja hostellejaan kauppaavia miehiä oli riittämiin. Mutta "kiitos ei" ja eteenpäin. D-rapun hissin edessä oli jono, kuten odottaa saattoi. Kuuttatoista kerrosta palvelee kaksi seitsemän hengen hissiä, joista toinen pysähtyy parillisissa, toinen parittomissa kerroksissa. Tokyo ja Australian Hostellien intialainen omistaja Mr. Arun sattui olemaan kalastelemassa asiakkaita hissien luona ja huristimme hänen kanssaan 16. kerrokseen. Kansainvälistä meininkiä kerrassaan. Minikokoinen, mutta moitteettoman siisti ja puhdas huoneemme sijaitsi kahdeksannessa kerroksessa. Huoneeseemme meidät opastanut työntekijä oli überystävällinen ja muisti mainostaa, että olivat saaneet Hostelworld.comin "best staff 2011" palkinnon. Joten ihan mitä tahansa voi tulla kysymään ihan milloin tahansa, tai vain soittaa huoneesta valitsemalla 0, henkilökunta auttaa kovin mielellään. Kuin paremmassakin hotellissa! Minihuoneessa oli oma minikylppäri ja minijääkaappi ja aikaminitaulutv. Huoneessa oli jopa ikkuna, joka ei kuulemma ole itsestäänselvyys HKn hostelleissa. Julkisivuremppa koski selvästi myös sisäpihaa, joten maisema oli harmaan seinän sijaan vihertävä. Se joka on kehdannut parjata Chungking Mansionia kammottavaksi paikaksi on ollut hienohelma tai muuten vain omituinen. Hiukan erikoinen hostelliratkaisuhan se on: asuinhuoneistojen lomassa kymmenisen hostellia ja alakerran kojuissa myydään kaikkea ruuasta elektroniikkaan, mutta ainakin ihmisten aikaan paikka oli kaikkea muuta kuin pelottava. Aamuyöllä asia voi toki olla eri. Huoneeseen saavuttuamme kello oli 21 keskiviikkona, mutta sisäinen kellomme oli 06 keskiviikkona. Lento oli sujunut yllättävän kivuttomasti oman hlökohtaisen tv:n ja laajan ohjelmavalikoiman ansiosta. Samasta syystä koneessa ei tullut nukuttua. Ei muuta kuin suihkun kautta uinumaan.

Torstaina herättiin aamukasin aikaan ja saatiin rauhassa kölliä vielä pari tuntia, sillä HKssa suurin osa kaupoista aukeaa aikaisintaan kympiltä. Paras shoppailuaika on kuulemma 15-22. Koska meillä olisi vain kolme päivää aikaa tutkia Honkkaria päätimme ottaa jalat alle ja nähdä mahdollisimman paljon. Suuntasimme Nathan Roadia pohjoiseen Tsim Sha Tsuin, Yau Ma Tein ja Mong Kokin halki ja palasimme takaisin sivukatuja pitkin. Ihmisiä oli liikkeellä paljon heti aamusta, mutta ihan tungokseen saakka vasta iltapäivästä. Kaikessa sekavuudessaan katukuva oli hauska ja erikoinen. Tai no ainakin erilainen kuin mihin olemme tottuneet. Kyltit ovat jättimäisiä ja suurin osa lukee vain kiinaksi. Helppo juttu. Käytiin tietenkin jade bazaarissa ja "jouduin" ostamaan sieltä melkein aidon jadesormuksen, sillä varakihlani päätti hypätä sormestani ja piiloutua Cathay Pacificin koneeseen. Paikka oli koominen. Kaikki möivät jotakuinkin samaa kamaa ja hinta puolittui heti kun lähti kävelemään kojulta pois. Visiitti oli aika pikainen. Tin Hau -temppeliin uskaltauduttiin jopa sisälle ihailemaan koristeellisia patsaita. Viidellätoista eurolla olisi saanut ostaa iiiiiison katosta roikkuvan kierukkasuitsukkeen tuomaan perheelle onnea. Emme panostaneet perheisiimme tällä kertaa. Usean tunnin kävely rupesi nälättämään ja vaikka olimme Kiinassa päädyimme syömään sushia. Mitäs myyvät sitä niin halvalla ja tekevät siitä vielä hyvääkin. Illalla oli vielä ohjelmassa Hong Kong Islandin lasershow, joka oli lähinnä musiikkia, vastarannalla välkkyviä valoja ja muutama vihreä laser. Ei nyt mitenkään tajuntaaräjäyttävää, mutta ihan hienosti oli musiikki ja rakennusten valot saatu synkronoitua.

Jetlag päätti sitten liittyä seuraamme perjantaiaamuna. Spiidi heräsi klo 04 ja meikä 05.30. Siinä sitten ihmeteltiin muutama tunti, että mitäs tehtäis. Kun kello oli vihdoin tarpeeksi otimme MTRn Hong Kong Islandille. Pisteet Honkkarin metrolle, joka on äärettömän puhdas ja nopea ja halpa kulkuväline. Aamupäivän lämpö oli jo sitä luokkaa ettei kovinkaan huvittanut kävellä pitkiä matkoja, joten suunnimme Bank of China Towerin 43. (ilmastoituun) kerrokseen katselemaan maisemia. Siellä aikamme pällisteltyämme siirryimme seuraavaan turistihömpötykseen. Cable carin kyydillä Victoria Peakille, josta on 360° maisema. Ihan hienolta näyttää pilvenpiirtäjät vuorten lomassa ja toisella puolella muutama saari meressä. Ainut mikä ei ollut kovin hieno oli hiilivoimala. Buu. Kiertelimme kauppoja ja maistoimme dim sumia, sellaisia pieniä höyrytettyjä nyyttejä, joiden sisällä voipi olla melkein mitä vain. Valitsimme kuitenkin turvallisesti possua, kasviksia, kananmunaa ja katkarapuja ja säästimme mm. aavistuksen epäilyttävien paistettujen kananjalkojen maistamisen myöhempään. Aneemisen väriset dim sum -nyytit olivat paria lukuunottamatta valitettavan aneemisen makuisiakin. Aamuöinen herääminen alkoi painaa sen verran, että laskeuduimme takaisin katutasoon lähteäksemme kohti hostellia. Hong Kong Parkissa oli kuitenkin käytävä ilmaisessa teeastiastomuseossa tutustumassa aikas tarkkaan tyyliin hauduttaa tee. Hiukan liian moni mutkaista mun makuun, mutta olisihan se hauska maistaa "oikein" tehtyä Kiina-teetä. Astiastot oli kyllä hienoja, etenkin nykytaiteilijoiden tekemät hyvinkin mielikuvitukselliset sellaiset. Esim. pääkallo, josta kuoriutuu ihminen. Se oli siis teepannu. Itsemme sivistämisen jälkeen lähdettiin kohti Sheung Wania ja siellä sijaitsevia kamerakauppoja. Spiidi oli metsästänyt kameraan kaukolaukaisinta jo Jenkeistä saakka eikä missään tunnu olevan sopivia, mutta pikkukujalta löytynyt kameraliike lopetti etsinnät. Jee! Puoli Honkkaria tuntui olevan kaduilla, joten Soho-rundi jäi hiukka pieneksi, sillä tungoksessa 30-asteen helteessä ei vaan enää jaksanut kiinnostaa. Toki piti käydä testaamassa 800 metrin pituinen ihmiskuljetin, ihmisliukuhihna, tai mikä onkaan nimeltään. Ihmeen hoikkina kaikki näyttävät pysyvän vaikkei mihinkään tunnu tarvitsevan kiivetä vaan hissit tai rullikset kyllä kuljettaa. Kadunkulmassa jotain kummallisen näköistä vanukasta myyneeltä vanhalta sedältä ostimme yhden kummallisen näköisen vanukkaan, mutta se ei kyllä maistunut yhtään millekään. Kyseessä taisi olla "pikku kippo vanukas", joka on tehty ruokosokerista ja jostain muusta ja siinä on punaisia papuja, mutta ei se ollut edes makeaa. Vain kummallinen. Hintaa oli kuitenkin huimat 5 Hong Kongin dollaria eli noin 0.45 €. Kello oli taas jotenkin livahtanut illan puolelle ja jalat alkoivat olla jokseenkin dööd, joten päivä oli aika pitkälti paketissa.

Lauantaina oli jälleen aika turistihömpötykselle. MTRllä Lantaun saarelle ja sieltä hiukan erilaisella cable carilla Ngong Pingin kylään vuorille. Kaapelikärry oli sellaista Alpeilla kulkevaa sorttia, jossa 8 henkilön kärryt roikkuvat kaapelista ja suristavat etiäpäin. Hienot oli sielläkin maisemat. Kylä itse oli hiukan surullinen turistikeskittymä Starbuckseineen ja Subwayneen, mutta sinne olikin tultu katsomaan 23 metristä buddhapatsasta, joka tuijottelee vuorille omassa yksinäisyydessään. Aamun kuumuus oli jotenkin vain lisääntynyt entisestään eikä ylempänä ollut yhtään viileämpää, parikymmen metriset portaat buddhan juurelle olivat siis koettelemus. Buddha oli aika hieno ja niin oli läheinen temppelikin. Shaolin munkit sattuivat juuri esittämään huimia taistelulaji- ja kestävyystaitojaan eikä voinut kuin suu auki tuijottaa kun nuoret jannut mm. kantoivat suorilla käsillä vesisankoja juostessaan "pölkkyportaikon" yli kerran toisensa jälkeen. En olisi halunnut kokeilla miten saisin itseni kammettua edes ensimmäiselle askelmalle joka oli 30-40 cm korkea. Varsin vaikuttavaa. Sittenpä alamäkeen 5,7 kilometrin kaapelikärryajelu ja hyvin myöhäisten lounasnuudeleitten jälkeen hotellille elpymään epäinhimillisen kuumasta ja kosteasta päivästä.

Spiidi ei ole suurikaan kiinalaisen ruuan ystävä, joten suuret illastukset jäivät väliin. Maistelin kuitenkin parhaani mukaan kaikenlaista, mutta ruoka ei tehnyt suurtakaan vaikutusta. Ihan kuin mausteita jotenkin pelättäisiin. Pöh. Ne kananjalat, ohuen ohueksi viipaloitu naudan kieli, ns. 1000 vuotiset kananmunat, kilometrien päähän haisevat kuivatut merenelävät ja kuka-tietää-mitä-ovat jäivät maistamatta ja olen aika varma, että jäävät jatkossakin. En vain osaa kääntää aivojani pois päältä. Ainakaan öklöttävien ruoka-aineiden suhteen. Kiinalaiset eivät voi olla kovin hajuherkkää populaa, sen verran stydit löyhkät katukojuista leijailee.
Hong Kong oli varsin mielenkiintoinen kaupunki ja hyvä pehmeä lasku Aasiaan. Entisen brittihallinnon ansiosta porukka puhuu englantia ja kiinankielisistä kylteistä huolimatta mm. kadunnimet ovat myös enkuksi näkyvillä. Kaupunki on shoppailijan paratiisi halusi sitten ostaa elektroniikkaa, vaatteita, kenkiä tai kaikkea hassua semikrääsää. Tiemme käy varmasti joskus uudelleen niille huudeille, jotta Spiidi saa kartutettua kameran linssivalikoimaa sekä päivittämään kaikki iLaitteet ja meikä ehkä joutuu ostamaan ihan vaan parit kengät. Eikä me sitä paitsi kolmessa päivässä ehditty nähdä kaupungista kuin murto-osa. Varmaan sitä todella maukasta ruokaakin on kunhan osaa oikeasta paikasta etsiä. Seuraava visiitti tehdään kylläkin viileämpään vuodenaikaan, ei ole ihmisen hommaa olla suurkaupungissa kesähelteellä.

Sunnuntaina ei ollut ohjelmassa muuta kuin siirtyä high tech -lentokentälle, jossa joka paikkaan vie liukuportaat, ihmiskuljetin tai juna. Tiger Airwaysin karjavaunu vei meidät Singapore Changi Budget Terminaliin, joka oli kuin aikamatka 80-luvulle. Täällä varsinaisessa terminaalirakennuksessa ehdimmekin sitten hengailla kuutisen tuntia ennen lennähdystä Balille. Turvatarkastus oli varsin mielenkiintoinen, sillä tarkasti pidettiin huolta, että vain lentolipun omaavat pääsevät läpi, mutta eipä ollut metallinpaljastimia, vain laukut läpivalaistiin. Vasta lähtöportilla on se tarkempi syynäys eli ken haluaa Changin räjäyttää voi tehdä sen kohtuullisen vaivattomasti.

-L