Autoillessa kotimaassa liikenne tuntuu aina sujuvan jotakuinkin hyvin. Ainahan niitä törppöjä sattuu kohdille, mutta ensi kertaa tässä maassa autoilleena pistin merkille useita törppöjä asioita liikenteessä ja teiden varsilla. Hyviin puoliin lukeutuu se, että punaisista valoista saa kääntyä oikealle, jos sitä ei erikseen kielletä. Tämä ei siis päde koko maassa, mutta kaikissa reitille osuneissa osavaltioissa kyllä. Punainen valo on siis vähän kuin kolmio. Eri kätevää! Kolmioita sitten taas ei juurikaan näkynyt vaan joka paikassa oli stop-merkkejä. Onhan se tietenkin hyvä pysähtyä ennen kuin hyökkää vilkkaan liikenteen sekaan, mutta miksi stoppeja on myös keskellä ei mitään, jossa kulkee ehkä kaksi autoa tunnissa? Meksikossa emme itse ajaneet, mutta bussinkin kyydissä kyllä huomasi, että maan valtaväylät ovat Yucatanilla todella hyvässä kunnossa. Samaa ei voi sanoa tästä pohjoisesta naapurista. Osavaltioiden rajalla valtateiden kunto saattaa muuttua huimasti ja tasainen kyyti muuttuu siten pomppuiseksi silmänräpäyksessä. Tai päinvastoin. Toisaalta sitten pikkukylän halki kulkeva kunnan ylläpitämä tie saattaa olla tasaistakin tasaisempi. Tien pinta kertookin hyvin osavaltion tai kunnan rahatilanteesta. Amerikassa mitä ilmeisemmin rakastetaan kylttejä. Tien laidat ovat täynnään erilaisia varoituksiä, kehoituksia ja kieltoja. Osavaltiosta riippuen pientareen roskaamisesta saattaa pärähtää jopa 1000 dollarin sakko. Se on sitten eri asia kuka siellä pusikossa kyttää roskaajia ja kirjoittaa sakon. Mutta hyvin näyttää pelote toimivan. Pelotteen lisäksi toki yritys tai yksityishenkilö voi "adoptoida" pätkän valtatietä ja sillä rahoittaa sen puhtaanapidon. Kyltillä tietenkin ilmoitetaan kuka tuo jalo taho on. Siistit pientareet joka tapauksessa. Suosikkikylttejäni ovat ehdottomasti ohituskieltoalueen alkamisesta kertovat plakaatit. Tiessä on keltainen tuplaviiva, tien oikealla pientareella kyltti sanoo "Do not pass" ja vasemmalla "No passing zone". Tulikohan asia nyt varmasti selväksi vai saiko tässä kohtaa kuitenkin ohittaa?
Toinen voittajakyltin bongasimme matkalla Taosiin. Siinä kehoitettiin olemaan ottamatta liftareita kyytiin. Kehoittava taho oli paikallinen vankila. Useammin kuin kerran pääsi paha sana livahtamaan kun yritimme navigoida kylttien perusteella osavaltion turisti-infoon, ihan siis oikeaan ja _viralliseen_ welcome centeriin. Valtatiellä toki on kyltti, joka kertoo, että seuraavasta rampista kun poistut niin info onpi siellä päin. "Siellä päin" onkin sitten tarkin osoite minkä saat. Ei sitten minkäänlaista kylttiä enää käännöksen jälkeen ja siinä sitten t-risteyksessä heität kolikkoa, että oikealle vai vasemmalle. Samaten tuntuu olevan tapana, että nähtävyyksien ilmoitetaan olevan seuraavassa exitissä, mutta kas! Kun poistut valtatieltä ja käännyt kyltin osoittamaan suuntaan seuraava kyltti kulman takana ilmoittaa kohteen olevan 20 mailin päässä. Miten vaikeaa olisi ilmoittaa mailit jo siinä ensimmäisessä kyltissä? Tienvarsimainokset ovat kuuminta hottia, kaikkihan kuitenkin ovat liikkeellä omalla autolla. Hauskinta kuitenkin on, että mainostettava ravintola saattaapi olla 90 mailin päässä. Mainos on siis 144 kilometriä ennen raflaa. Eipä sillä, Amerikassa paikka joka on 20 mailin päässä on "ihan tuossa lähellä". Hiukan erilaisia kylttejä ovatkin sitten motellien kyltit. Usean 40-luvulla perustetun majoitusliikkeen pihaa koristaa alkuperäinen, nyt jo hyvin retrohenkinen, valomainos. Pelkästään niitä valokuvaamalla saisi hienon kollaasin Amerikan pikkukaupungeista. Takaisin liikenteeseen. Mitä teet jos nelikaistaista väljästi liikennöityä tietä ajaessasi vastaan tulee hälytysajossa oleva ambulanssi? Jatkat matkaa normaalisti tai väistäisit oikealle jos olisit ajamassa samaan suuntaan? Niin ehkä Suomessa, mutta totesimme useammin kuin pariin otteeseen porukan iskevän jarrut pohjaan ja väistävän kuka minnekin. Hassua kohellusta ja potentiaalisesti lisää duunia ambulanssimiehistölle. Yleensä liikenne oli sujuvaa, mutta ns. vakionopeusohittajat saivat silloin tällöin vasemman kaistan tukkeeseen. Siis: edelläsi ajava ajaa 59 mph ja itse ajat tasaista 60 mph vakkarisäätimen ansiosta. Ohihan hidastelijasta on päästävä, joten ei muuta kuin kaistan vaihto vasempaan ja siinä sitten körryyttelet mailia kovempaa kuin ohitettava. Kyllä siitä ohi pääsee, mutta kauan kestää. Suomalaiset "ylinopeusohituksemme" saattoivat joissakin kuskeissa aiheuttaa närää, mutta Escapen toimistossa ei odottanut yhtään pikavoittoa, joten no harm done. Ja muuten me ajettiin nätisti rajoitusten mukaan. Koskaan kun ei voi tietää milloin sheriffi tai tutkalentokone on väijymässä hurjastelijoita. Autoilumaa kun Amerikka on niin onhan se ihan ymmärrettävää, että takamus juurtuu kiinni autonpenkkiin. Siksipä onkin mukavaa kun ei tarvitse nousta autosta pankkiautomaatilla, apteekissa taikka tietenkään pikaruokaa hakiessa. On se kätevää kun on drive thru! Yksityisautoilun lisäksi myös matkailuvaunuilu, -autoilu ja -busseilu on täällä yhtä suosittua kuin Suomessa kesämökkeily. Ei ollut niin pientä kylää ettei joku pläntti ollut pyhitetty RV-asumiseen. Onhan noita valkoisia teiden tukkoja Suomenkin teillä kesäisin, mutta koska kaikki on Amerikassa suurempaa niin myös RV:t. Kuva puhukoon puolestaan. Yleensä bussilla on hinauksessa kaupunkikäyttöön joku näppärä pikkuauto, kuten Hondan maasturi.
Lisätään vielä se, että Chevrolet Astro eli DJ Bobo ja kaltaisensa, joka Suomessa on pakettiauton kokoluokkaa on täällä pieni auto. Sen pystyi pysäköimään kompaktille autolle tarkoitettuun ruutuun. Iso auto imee paljon bensaa, mutta se ei Amerikassa vielä ketään hidasta, sillä Kalifornian bensa on kallista ja maksaa kalleimmillaan huimat 80 eurosenttiä litralta. Halvin näkemämme bensan hinta oli 0,58 eurosenttiä/litra. Että silleen. Pakokaasupäästöjä ei siis saada haltuun kuin tuplaamalla bensan hinta. Hybridin ostaja saa kai verohelpotuksia ja muita etuja osavaltiosta riippuen, mutta eipä hybridejä erityisen paljoa teillä näkynyt. Kierrätystä sentään harrastettiin ihan yksittäisillä leirintäalueillakin, ainakin lasi- ja muovipullojen ja tölkkien osalta. Ei kuitenkaan niin paljoa, että sillä olisi merkitystä maassa, jossa ihmiset ostavat pullovettä, koska vesijohtovesi joko maistuu pahalle (vaikka sitä on turvallista juoda) tai on pahaksi. Surullista. Kaikissa pakkauksissa kyllä lukee "please recycle", mutta mihinkä kierrätät. Luimmepa uutisen, että tässä männä päivänä 30 miljoonan litran tekojärvi oli tyhjennetty, koska joku oli kännissä käynyt kusemassa siihen. 30 miljoonaa litraa juomavettä ja noin kaksi desiä virtsaa on kyllä mielestäni yhä juomavettä. Vesilaitoksen pomon mukaan piti ottaa huomioon "ällötysfaktori". Only in America.
Liikennehuomioiden lisäksi ymmärsin vihdoin mistä johtuu keskivertoamerikkalaisen kohtuu laaja muoto. Selvin faktori toki on se, että autolla tunnutaan menevän joka paikkaan. Oli paikka sitten lähellä tai kaukana. Hiukan pisti leirintäalueella silmään kun äiti ja pikkutyttö nousivat autoon, ajoivat muutaman sadan metrin päähän (kävellen matka olisi ollut noin puolet), kävivät vessassa, nousivat autoon ja ajoivat takaisin leiripaikalle. Ihme kyllä molemmat olivat normaalipainoisia. Ainakin Denny'sin ketjumättölässä huolehditaan siitä, että lääkefirmoilla on tulevaisuudessa reilusti kolesteroli- ja lihavuuslääkeasiakkaita. Listalla lähes kaikissa annoksissa on pekonia. Myös salaatin päällä. Hetken aikaa heillä oli kampanjamenu otsikolla "Bacon it up!". Miten mielikuvituksellista tehdä pekonipainotteisen listan kaveriksi lista, jossa oli lähinnä pekonia pekonin kanssa. Myös pehmiksen päällä. Jotta rasvan kaveriksi saadaan mukavasti sokeria hanalimuissa on rajaton ilmainen lisätäyttö lähes raflassa kuin raflassa. Taosin leffateatterissa täytön sai vain isoimpaan juomaan. Mikä lienee logiikka tuon juonen takana? Ravintolassa opin myös tilaamaan annoksen juuri sellaisena kuin haluan. Eli esim. burgeri, pihvi medium, ranskalaisilla, ei muita lisukkeita. Koska jos tilaa vain burgerin lisäkysymyksiä satelee lisukkeiden määrästä ja pihvin kypsyysasteesta. Minä kun vain halusin tuon annoksen mikä listalla on... Koko myyntialalle olisi suotavaa, jos maassa opittaisiin ilmoittamaan tuotteen hinta veroineen eikä niitä lisättäisi vasta kassalla hintaan. Onhan se vähän kökköä kun vitosella ei saa lunastettua tuotetta, jonka hintalapussa lukee $5. Sinänsä kannattaisin myös tarjoilijoitten palkkojen nostamista, ja sen myötä annosten hintojen, niin ei tarvitsisi jättää 18-20% tippiä. Minor details, mutta ei kovinkaan "convenient", mikä muuten tuntuu olevan huudossa amerikkalaisten keskuudessa.
Osavaltiosta toiseen siirtyessä heti ensimmäisenä oli paikalliselta kysyttävä mitä kello on. Aikavyöhykkeitä kun isossa maassa on neljä. Jenkkireissu alkoi Eastern timessa, jatkui Centralin kautta Pacificiin ja Bobon kyytiin hypättyämme käväisimme Mountain timessa. Asiahan ei sinänsä ole hankala, mutta kesäaika sekoitti pakkaa kivasti. New Mexicosta Coloradoon aika oli sama Coloradosta Arizonaan aika muuttui ja Utahiin mennessä se muuttui takaisin siihen mikä oli ollut ennen Arizonaa, vaikka kaikki neljä osavaltiota noudattavat Mountain timeä. Kaikki tämä vain siksi, että Arizona ei vaihda kellojaan kesäaikaan, mutta muut vaihtavat. Ja jotta asia olisi vielä hiukan sekavampi niin Navajo Nation -reservaatti, joka jakautuu Coloradon ja Arizonan alueelle, kääntää kellot. Eli Arizonassa on aina normaaliaika, paitsi jos vierailet reservaatissa. Selvä.
Muita arkielämässä pidemmän päälle ehkä hermojakin raastavia asioita... Vessanpöntöt eivät osaa vetää. Tai no siis täällä ei ilmeisesti myydä pönttöjä, jotka vetävät kunnolla. Pikkujutulta ehkä kuulostaa, mutta olen tällä reissulla nojannut kaikkiaan useita minuutteja pöntön vipuun, jotta vettä valuu tarpeeksi eikä se vain pyöritä paperia ympäri. Nih. Telkkarista tulee enemmän mainoksia kuin ohjelmaa. Ja koska tässä maassa kaikki on potentiaalinen lakijuttu, niin lääkemainokset ovat aivan käsittämättömiä. "Käyttäjät" kehuvat uutta astmalääkettä tyytyväisenä noin 30 sekuntia, jonka jälkeen joku kertoo monotonisella äänellä noin 90 sekunnin ajan ettei lääkeolekaikkiavartenneuvottelelääkärisikanssasopiikolääkesinullejoskäytättätätaituotaäläkäytätätäjaadajaadajaa... Muualla olen huomannut lausahduksen "neuvottele lääkärisi kanssa" tai "tutustu käyttöohjeeseen" riittävän mainiosti. Jos kuitenkin haluat nostaa kanteen jotakuta vastaan valitse lakimieheksesi hänet, joka mainostaa kadunvarsimainoksessa ja jonka tavoittaa esimerkiksi numerosta 1-800-SO-SUE-ME. Koska kyseessä on land of the free, niin täällä saa paljon ilmaista kaikkea. Kunhan ensin maksaa $20. En vieläkään sisäistä miten joku pitää ilmaisena asiaa, jonka saadakseen on maksanut rahaa. Ruokakauppojen muovipussit ovat öbaut cittarin hedelmäpussin paksuisia eli eivät kestä mitään, joten ostokset pakataan kuuteen pussiin vaikka ne olisi mahtuneet kahteen. Eivätkä pakkaajat yleensä osaa pakata kunnolla, jos heille antaa kestokassin. Jos ei vahdi silmä kovana kassi pakataan puolilleen ja loput niihin kelvottomiin pusseihin. Eeeeeeeeeiiiiiiiii! Lemmikkieläimet, etenkin koirat, ovat täällä jos jossain ihmisen parhaita ystäviä. Bongailin matkan varrelta useiden koirakauneushoitoloiden (kulkevat nimellä dog spa) lisäksi koiravaatekauppoja (ei siis vain funktionaalisia sade- ja talvipukuja vaan t-paitoja ja kaikkea muuta "tosi söpöä". Anna mun kaikki kestää.) ja yhden koirahuvipuiston. En tiedä oliko kyseessä hyvin varusteltu koirapuisto vai enemmän maan tyyliin sopiva mesta maailmanpyörineen kaikkineen. Tokihan se on hyvä, että niin pienissä kuin isoissa kaupungeissa on herätty siihen ettei koira ole asuste, jota vaihdetaan muodin mukaan ja löytökoirakodeissa oli adoptioita tarjolla. Kunhan vaan pääsevät hyvään kotiin eivätkä joudu käyttämään t-paitoja.
-L
P.S. Hassuimman niminen paikka, joka osui reitille on ehdottomasti Kalifornian Zzyzx :D
P.P.S. *Spiidi huom.* Ei ois meikä kyenny tässä maassa asumaan senkään vuoksi kun nettiyhteydet on kivikaudelta :) eli Amerikan High Speed Internet = Hiiiiiidaaas! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti