Sama olo tuntuu olevan tänäänkin, sillä herätys Herttoniemen pimeään aamuun oli klo 03.45. Pasi (apukuskinaan Timo, jolla oli ilmeisesti tekemisen puutetta aamuneljältä :D) kuskasi Hki-Vantaalle ja lento Berliiniin lähti ajallaan klo 06.35 kohti auringonnousua. Sumuinen Tegel oli kuppaistakin kuppaisempi kenttä, hetken luuli olevansa bussiasemalla.
Kone Düsseldorfiin lastattiin kuitenkin ajoissa, mutta mikään muu ei sitten enää mennytkään aikataulun mukaan. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen kuulutettiin jotakin (sian)saksaksi, selvää sai tasan sen ettei olla aikataulussa. Duh. Syytä tiedusteltiin stuertilta: Düsseldorfissa kai tulee lunta tai jotain ettei ehkä siksi päästä lähtemään. Tjaah. Siinä sitten istuttiin hermoheikkojen liikemiesten soitellessa Düsseldorfiin palavereihin, joista auttamatta myöhästyvät. Tunnin kuluttua kuulutettiin (jälleen vain saksaksi), että pääsemme lähtemään kunhan ruumasta poistetaan parin henkilön laukut sillä "he päättivät olla lentämättä Düsseldorfiin kanssamme". Prkl. 90 min aikataulusta jäljessä päästiin vihdoin ilmaan lentääksemme säälittävät 40 min. Ja jäädäksemme n. 15 min kiertämään kentän yllä holding patternissa. Huoh.
Kun vihdoin päästiin maan pinnalle niin suomalaisten silmin lunta ei todellakaan ollut nimeksikään eli se "lumisade" oli sitten kai ollut hernerokkasumu, jonka jäämiä oli ihan tukevasti yhä näkyvissä.
Alkuperäisen aikataulun mukaan vaihtoaika DUSissa oli lähes kolme tuntia ja olin mehustellut ajatuksella, että tempasen bratwurstit sauerkrautilla ennen elämäni ensimmäistä Atlantin ylitystä. Nyt vaihtoaika oli kuitenkin typistynyt öbaut puoleen tuntiin: jäisikö wurstit syömättä?!?
Lähtevien lentojen aikataulunäyttö kertoi kuitenkin "iloisen" uutisen: Cancunin lento on tunnin myöhässä ja lähtee 14.30. Jotain häpödistä kentällä selvästi oli ollut koska melkein kaikki klo 12-14 välillä lähdössä olleet lennot olivat tunnin myöhäistettyjä. Muutoin eri hyvä C-terminaali oli kuitenkin ihan huono wurstien suhteen ja jäi nakki syömättä :'(
Boarding ei tietenkään alkanut ihan ajallaan, mutta ei kriittisesti myöhässäkään. Iloista koneeseen päästessämme oli se, että istutaan kahden penkin rivissä eli ei tarvi hyppiä kenenkään tuntemattoman edestä tai yli vessaan. Tokihan se huono puolikin löytyi: keskiosan viimeinen rivi, jonka penkkejä ei saa lainkaan kallistettua, sillä seinä oli n.2 cm päässä selkänojasta. Ryhtipenkissä seuraavat 11 tuntia ja 20 minuuttia. Uu jea. Tokihan tähänkään koneeseen eivät kaikki halunneet jäädä, jälleen ilmoitettiin, että yksi matkustaja päättikin jäädä Saksaan eli hänen laukkunsa haettaisiin ruumasta. Ei voi olla todellista, eihän? :D Yllättävän ripeästi se kyllä kävi ja pian siirryttiin parisataa metriä jäänpoistoalueelle. Tässä aiheessa ollaan jo kohta eksperttejä, koska kaikki tämänpäiväiset lennot on istuttu siiven tuntumassa. En tiennyt, että glykoliseos on pinkkiä. Nyt tiedän.
Nyt vihdoin olemme jossakin pilvilauttojen yläpuolella matkalla Meksikoon!! Väsy on ehkä hiukan tiukka, mutta sehän ei menoa haittaa koska tuon pienen Atlantiksi nimetyn lätäkön ylitettyämme ollaan +25° lämmössä B-)
Viivästyksistä ja pelkästään saksankielisistä kuulutuksista ja huonosta informaationkulusta huolimatta halpisyhtiö Air Berlinille kiitokset siitä, että saatiin ruokaa ja juomaa joka lennolla. Se jos joku ilahduttaa budjettimatkailijan mahaa :) Huomaa aterian ruhtinaallisen suuri salaatti ;)
Loppukaneetiksi on lainattava Seppo Rätyä: Saksa ON paska maa. (sori Taija ja Bernie!!)
Paitti saksalainen hevi on melkoisen hyvää. (Spiidi huom.)
-L
Voihan nakki! Surettaa sen syömätömän nakin puolesta!
VastaaPoista