Chiquilásta loikattiin veneeseen joka vei meidät saarelle. Satamassa hostelliaan promoamassa ollut mies sattui olemaan Ida y Vuelta Campingista, jonne olimme tehneet jo joulukuussa 3 viikon varauksen. David arvasi heti keitä ollaan kun sanottiin, että meillä on varaus. Taitaa olla mid-seasoninina harvinaista, että joku tekee varauksen noinkin pitkäksi aikaa. Heh.
Tallusteltiin keskipäivän polttavassa auringossa 1,5 km hostellille ja saatiin heti meidän ihkaoma suloinen cabaña, bambunlehväkattoinen ja hiekkalattianen sellainen. Kalustuksena on parisänky ja riippumatto. Täydellistä. Rantaan on 100 metriä. Täydellistä sekin. Rantaa jatkuu toiseen suuntaan 3 km ja toiseen pyöreästi 40 km. Ei hassumpaa.
Hostelliin ilmestyi samalla veneellä tullut saksalaispari, jonka David oli saanut värvättyä satamasta. He olivat kyllä ihmeen kiireisellä aikataululla liikenteessä: 3 yötä (eli oikeastaan vain 1,5 päivää) Holboxilla ja vajaan kolmen seuraavan viikon aikana 4 eri paikkaan Yukatanilla ja harkinnassa oli vielä reissu Meksikon keskiosaan Chiapasin vuoristoalueelle, jonne bussi Cancúnista kestää 18h suunta. Onko järkeä? No ei niin.
Paremmalta Meksiko-reissaamiselta kuulosti Jugoslavialaisen Goranin meininki: kesät (5kk) hulluna töitä Vancouverissa, talvet reissaamista Meksikossa. Meksikolaiset ovat kuulemma erittäin sydämellistä kansaa, ikinä ei ole mitään ikävää sattunut kolmella Meksikorundilla. Hinnatkin tipahtavat lähes puoleen mitä kauemmas Yukatanista mennään. Muualla Meksikossahan on siis melkein ilmaista olla! Great!
Mukavilta kyllä ihmiset vaikuttavatkin, hyvin ontuvalla espanjallani ja heidän hyvin ontuvalla englannillaan sekä sujuvalla elekielellä pärjää mainiosti ainakin täällä :) Spiidi oli kyllä ekoina päivinä hiukan nähtävyys kaljun päänsä ja partansa kanssa vajaa 190-senttisenä. Paikalliset miehet kun ovat n.165cm ja hyvinkin tuuhealla tupeella ja sileäksi ajetulla leualla varustettuja. Naiset ovat hellyyttäviä pyöreässä muodossaan ja keskimäärin 150cm mitassaan. Suomalaisittain erikoisista ja kauniistakin kasvonpiirteistä huomaa kyllä, että mayojen verta näissä ihmisissä virtaa.
Jaa, että mitä me ollaan täällä tehty?
Keskiviikosta lauantaihin otettiin rentoutuminen hyvin kirjaimellisesti. Siestaa tuli vietettyä koko hereilläoloaika, mitä nyt pulikoitiin Meksikonlahdessa, käytiin hakemassa evästä Mini Superissa ja illalla jossain syömässä. Lähirafla on tuossa rannalla oleva "slow food restaurant". Ruoka on nostettu merestä samana aamuna ja valmistetaan pieneen majaan tehdyssä keittössä. Ilman suurempaa kiirettä tietenkin. Herkullista ja halpaa :)
Aurinkoista ja mahtavaa keliä tuli perjantaina häiritsemään trooppinen sadekuuro, jonka jäljiltä kylän hiekkakadut muuttuisvat vesilätäköiksi. Hyvänä puolena voi pitää ilmaista jalkamutahoitoa. Tuo suuri ja mahtava pääkatu oli kuin Saimaa konsanaan :)
Sunnuntaina aamu-uinnin jälkeen lähdettiin ex tempore veneretkelle lähisaariin. Ensimmäinen luontobongaus oli lentokala. Vinkeä fisu! Isla Morenalla oli varmaankin toistakymmentä lintulajia sulassa sovussa. Ainoat mitä tunnistettiin oli jo aiemminkin bongatut pelikaani ja lokki. Enpä kyllä tiennyt, että pelikaanit majailevat puussa. Siinä sitten 10 hlöä pällisteli lintutornissa hiljaisuuden vallassa taianomaista saarta. Kapu käynnisti veneen ja seuraavaksi suunnattiin Isla Pasiónille. Elukkabongauksiin lisättiin iguaani. Vai onko se leguaani? Kuitenkin sellainen 30-35 cm jätkä hengaili auringossa ja poseerasi turisteille kuin parempikin filmitähti. Kaverinsa oli selvästi hiukan ujompi ja könötti katonharjalla. Saari oli pieni valkoisen hiekan ja turkoosin veden ympäröimä suloisuus. Postikorttimaisemamateriaalia. Chiquilán luonnonsuojelualueella sai uida lähteessä, josta laskevan joen rannalla kökötti ihkaoikea krokotiili. Paikka on selvästi paikallisten suosima sunnuntai-piknikkailupaikka ja pian olikin niin paljon populaa lähteessä, että Spiidin kanssa suunnattiin venelaiturille öllöttämään. Paluumatkalla Holboxille tehtiin reissun mahtavin bongaus: delfiiniseurue päätti viihdyttää meitä uimalla parin metrin päässä veneestä. Upeita elikoita!! Noin neljän tunnin reissu oli jokaisen 250 peson/hlö arvoinen :)
Veneellä oli vallan mukava Uusi-Seelantilainen pari, joka sattuu asumaan samassa hostellissa. Iltaolusilla molemmat pariskunnat pääsivät hehkuttamaan oman maansa parhaita puolia. Molemmat myös joutuivat myöntämään kotimaanmatkailun jääneen hävettävän pienelle... Ehkäpä tähän tulee korjaus kunhan päästään koto-Suomeen takaisin. Kunhan nyt ensin käydään tsekkaamassa Uusi-Seelannin ihmeet :)
Hostelli on luokiteltu yhden tähden paikaksi, mutta on kyllä ehdottomasti enemmän arvoinen: siivooja tyhjentää roskiksen, petaa sängyn ja haravoi lattian päivittäin ja vaihtaa lakanat joka kolmas päivä. Keittiökin on ihan pätevä (kunhan viitsisi jotain kokata) ja suihkut lämpimän veden puutteesta huolimatta siistit ja toimivat. Pyykkipalveluna toimivat siivojamammat, jotka vie pyykit kotiinsa pestäväksi ja tienaavat siten vähän ekstraa. Näppärää :)
Sveitsiläinen David toteutti unelmansa muutamia vuosia sitten ja perusti Holboxiin tämän hostellin. Vaimo Saschia ja parivuotias tytär Angelina ovat mukana bisneksessä. Nyt hostellilla on selvästi kasvupaineita, sillä isompaa keittiötä ja uusia cabañoita rakennetaan. Koko saarella on valitettavasti kasvusuuntaus majoitusliikkeiden suhteen, kolmessa vuodessa kaikki on kuulemma muuttunut todella paljon. Baarimikko/respahahmo Felipe kertoi käyneensä täällä 10 vuotta sitten ja sillon ranta rajautui mangrove-metsikköön. Nyt ranta rajautuu hotelleihin, joiden takaa alkaa metsikkö. Onneksi sentään rakennusmääräykset ovat tiukat ja rakennusten pitää olla saarelle sopivalla tyylillä rakennettuja ja vissiin max 3 kerroksisia. Pelottavia uutisia kylläkin kuultiin eilen: matalikon toiselta puolelta ison rantatontin on ostanut Coca-Cola!!!! Meinaavat rakentaa jättiresortit ja junaradan suoraan Cancúnista. Surullista miten rahalla saa tehdä mitä vaan... Nyt tai ei koskaan kannattaa siis vierailla tässä paratiisissa.
Tämä jatkuva meri-ilmassa oleilu selkeästi käy väsyttämään (mökissämme on ikkunoiden tilalla ötökkäverkot eli tuuli käy sisään saakka) eli nyt on aika jatkaa siestailua...
Elämä on 'pretty good pretty good' niinkuin ulkona lauleskeleva lintukin jaksaa hokea :)
-L
Ihme ruokaa... toi kala...
VastaaPoista