Sunnuntaina heräilimme aurinkoiseen lounasaikaan ja aamiaisen jälkeen tutkailimme, että minne oikein olimmekaan tulleet. Villa Fabella on isäni vaimon, Annikan, talo, jota hän vuokraa lomalaisille. Bali Residence -alue on kuin suoraan amerikkalaisesta tv-sarjasta identtisine taloineen ja portinvartijoineen, jossa talot tosin ovat joko ruotsalaisessa tai suomalaisessa omistuksessa. Eli ei nyt ihan sellainen paikka mihin normaalisti tulisimme lomailemaan, mutta Annika lupasi lainata taloaan meille. Kesämökkeilyt on tältä vuodelta jääneet väliin, joten Villa Fabella saa toimittaa mökin virkaa. Vesistön virkaa toimittaa uima-allas, johon on talon etuovelta noin 20 metriä. Täydellistä. Vuoden sateisimpana kuukautena ei meidän onneksemme vuokralaisia kuitenkaan ole muissakaan taloissa kuin nimeksi ja pääsemme viettämään korvia hivelevässä hiljaisuudessa seuraavat kolme viikkoa. Lähinnä uima-altaassa lilluen.
Iltapäivällä päätimme lähteä kävelylle ja epähuomiossa talsimme tunnin verran Mae Phimin "keskustaan". Lähinnä siis keskittymään rantaravintoloita ja pieniä kauppoja. Ja surullisen paljon länkkäreille tarkoitettuja lomahuoneistoja. Tässä paikassa ei ainakaan tarvitse pelätä, että tulisi lomastressi suorittamisesta. Rannalla oli paljon paikallisia viettämässä vapaapäivää ja muutamalla nuorella oli sellaiset hi-fi-laitteet autoissaan, että Korson pojat olisivat muuttuneet kateudesta vihreiksi. Parissa pick upissa puoli lavaa oli uhrattu kaiuttimille ja yhden henkilöauton takapenkki ja -kontti oli täysin boomboomboom-kaluston valtaamat. Jopa takasivuikkunoista tuli jotkut tötteröt ulos. Huhhuh. Harrastuksensa kullakin. Tuninghoppia huomattavasti enemmän meihin vetosi uimalelukioskibussi.
Maanantaina JP saapui hermolomalle, sillä auto oli enemmän rikki kun alkuun luultiinkaan. Korjaamolla se tulisi olemaan seuraavat pari viikkoa, onneksi sentään vakuutus korvaa. Tuliaisiksi Bangkokista JP toi juustoja ja punaviiniä, ihanaa länkkäriherkkua. Jee. Sadekin löysi meidät jälleen (huoh) ja märät päivät kuluivat lukiessa ja korttia sekä Yatsya pelatessa. Dementiaa ja Alzheimeria on pidetty loitolla Scrabblen avulla tulevienkin vuosien tarpeiksi yli kymmenpäisen gekkoarmeijan naksutellessa seinillä ja katossa. Täälläkin saatiin ihailla lämpimän ilmaston mielettömiä salamointeja. Aina ei edes jyrinää kuulunut, vaikka salama valaisi aivan koko taivaan. Mahtihienoa. Aurinkoisina päivinä paranneltiin rusketusta ja pariin otteeseen käytiin Mae Phimissä kaupassa ja syömässä. Tietenkin olemme herättäneet myös ihmetystä kävelemällä, joka tuntuu olevan täälläpäin täysin käsittämätön aktiviteetti. Naapuruston koirat ovat tosin heittäytyneet ihan dallailijoiden kavereiksi. Kolmannella vedenhakureissulla meitä ei enää edes haukuttu, vaikka lastenrattaissa 18 litran vesitonkkaa rahtaavat farangit yhä hiukan huvittivat paikallisia ihmisiä. Hauvat sen sijaan olisivat tulleet vaikka talolle saakka rapsutusten perässä. Kulmakauppiaan koirat juoksivat yksi päivä meitä ihan vastaakin, "jee hellyyttä tiedossa" luultavasti päällimmäisenä ajatuksenaan. Oleilumme Mae Phimissä on ollut überrentoa, ihan niinkuin mökillä kuuluukin. Olisihan Chaleen kautta saanut järkättyä vaikka mitä aktiviteettia Pattayan shoppailureissusta snorklailuun Koh Sametilla, mutta me jemmasimme bahtit ja laiskottelimme.
Lokakuun alussa huomasi, että kotikulmille on saapunut syksy, sillä porukkaa alkoi ilmestymään tänne mini-Fenno-Skandiaan enemmänkin. Hyvästi korvia hivelevä hiljaisuus. Olemme siis poistumassa juuri oikeaan aikaan, sillä altaalla leikkivät lapset ovat jo ennättäneet muistuttaa meitä miksi meidän perheeseen ei sellaisia yliäänikoneita koskaan hankita.
Lähialueilla suurtakin tuhoa tehneet tulvat eivät ainakaan vielä ole yltäneet tänne saakka, toivottavasti seuraava kohteemme Bangkokaan ei joudu enempää veden valtaan kuin mitä jo on. On meillä onneksi snorkkeli ja räpylät matkassa jos ihan hullusti meinaa käydä.
Annikalle suurkiitos akkujenlatauspaikan lainasta!
-L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti