Illansuussa lähdimme katsomaan hello amigo-kadun, 5th Avenuen, tarjontaa. Krääsäkauppojen lomassa oli ihan oikeitakin kauppoja. Tähän mennessä Meksikon vaatekaupat ovat olleet niin halpiksia, että Henkkamaukkakin tuntuu laadukkaalta, mutta täältä löytyi paljon surffikauppoja, "luomuvaate"kauppoja sekä mm. Pull and Bear. Jee. Vaikkakaan huisin hinnakkaita kuteita ei kannata matkaan ostaa. Flipflopeille omistautunut Walking toes oli henk.koht. suosikkini ja sieltä lähti mukaan uudet läpökkäät. Tiki-henkisessä baarissa drinksut nautittuamme palattiin hostellille, jossa avara oleskelutila kaikui humaltuvien asukkien höpinöistä. Ei vaikuttanut kovin hyvältä yöunien suhteen, sillä toisen kerroksen huoneemme ja yhteistilan välinen seinä on kivannäköinen puunrunkoviritelmä, muttei laisinkaan ääntäeristävä. Jostain olimme vaklanneet, että klo 00.30 porukat lähtee nukkumaan tai baariin, mutta asiahan olisi ollut liian mainio, jos niin todella olisi tapahtunut. Henkilökunnalla ei tuntunut olevan kiirettä saada populaa ulos, hiljaista tuli siinä kahden aikoihin. Mikä olisi ollut jees jos olisi itse halunnut istua iltaa useitten olusien kanssa (tylyjen ihmisten seurassa) tai halunnut nukkua baarimaisessa ympäristössä. Illan mieleenpainuvin hahmo oli ulvovia ääniä päästävä 65+-vuotias mies, joka oli niin jurrissa, että heilui kirjaimellisesti kuin heinämies. Kaikkiaan ukkeli jaksoi kiekua varmaan lähes tunnin. Jepjep, että nuorethan ne ei osaa käyttää alkoholia kohtuudella. Aamulla oli paljon hiljaisempaa populaa liikenteessä, ei käynyt kateeksi, sillä jo kasin aikoihin lämpötila kolkutteli kolmeakymmentä.
Muitten jäädessä parantelemaan kankkustaan lähdimme metsästämään majapaikkaa, jossa ehkä saisi ihan oikeasti nukuttua silloin kun haluaa. Hotel Colorado valittiin loppuajan majaksi, huoneessa on oma kylppäri, pikkukeittiö ja parveke ja hinta silti budjetin mukainen. Sijaintikin on hyvä: neljä korttelia rannalle. Wohoo! Päivä meni toki hiukan sivu suun kun uusi huone saatin vasta klo 13 jälkeen ja siihen mennessä oli jo niin sulanut, ettei muuta kuin kylmä suihku ja tuulettimen alle kursimaan umpeen edellisen yön univelkoja. Illalla verestimme Lottiksen Dublinissa asumisen muistoja ja kävimme syömässä Eddie Rocketsin ameriikan serkulla, Johnny Rocketsissa. Ymmärrän nyt miten lihoin 7 kiloa kuuden Irkku-kuukauden aikana. Sunnuntainkin rannalle siirtyminen meni ihan puihin, sillä pesula, johon olimme edellisenä päivänä vieneet mm. uimavermeet, teki meksikolaiset. Pyykit luvattiin olevan valmiit klo 12, mutta klo 12 sanottiin, että ne ovat valmiit klo 14. Argh. Klo 14 pyykit nykäistiin kuivurista kesken pois. Luulisi tekevän kehnoa bisnekselle jos yhden asiakkaan pyykeissä menee yli 24h.
Playa del Carmenillakin useat turret kulkevat Señor Frogsin jättidrinkkien kanssa kaupoilla ja luonnollisesti pelkissä uimavarusteissa. Eräältä naiselta kuulin kysyttävän mikä moinen juoma on. Vastaus kuului "I don't know what it is, but it has a lot of alcohol". Näin klo 13. Mutta tämähän on amerikkalaisten Teneriffa. Meidän päivämme kuluivat rannalla, kokkaillessa ja omalla partsilla. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta toimii. Toki olisi ollut hauska tavata fellow travelereita, mutta täällä hostellien asukkaat ovat enemmän bile- kuin matkustusfiiliksissä ja jopa dormit turhan kalliita verrattuna Coloradon yksiöömme. Olisimme mieluusti jääneet pidemmäksikin aikaa, mutta Colorado oli aivan täyteen buukattu. Ymmärrettävää sillä hinta-laatu-suhteella.
Seuraavat 22 päivää vietämme Isla Mujeresilla, joten blogipäivityksiä ei varmasti tule kovin paljoa. Meininki Mujeresilla on hyvin samankaltaista kuin Holboxilla. Sillä erotuksella, että Mujeresilla on jopa jotakin yöelämää. Vau.
Ohessa ainut kuva joka meillä on Playalta. Sekin on otettu lautalta matkalla Cozumelille.
-L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti